Onnenpäivä

Suonette anteeksi, että tää blogi on nyt vaan yhtä kissaa. Vaan kun tää koti on tällä hetkellä yhtä kissaa. Ja tämä postaus on niin umpikissaa kuin olla ja voi. Ellet kestä, kannattaa siirtyä sivuilta nyt pois *kliks*.

Tänään oli kissojen onnenpäivä. Odotettu paketti saapui zooplussalta, ja toi mukanaan muun muassa kissanpussin Alvinille. Pieni avaruuskattimme tunkeutui pussiin saman tien, ja nököttää siellä edelleen aivan onnessaan, kehrää ja hykertelee pussin lämmössä itsekseen.

Paketista paljastui myös monenmoista kissanlelua. Kaikenlaiset höyhenillä varustetut vetoavat kissakatraan saalistusviettiin, vaan ovat lyhytikäisiä kattien repiessä sulat palasiksi. Vaan hetken riemu se paras riemu - toisinaan.

Pirkanmaan nirppanokkaisimmat kissat saivat myös odotetun ruokatilauksen. Jo taas on parisensataa kissanruokapussia keittiön alalaatikossa odottamassa, mitkä kelpaavat, minkä edestä käännytään tuhahtaen pois. Ja mitä kuvaan tulee, tämä rituaali käydään meillä viisi kertaa päivässä. Kun kissanruokapussit sisällään pitävä keittiön alalaatikko avautuu, Kertu syöksyy salamana paikalle, laatikon avannut ihminen yrittää estellä ja häviää, kun Kertu tunkeutuu kaapiston sisälle laatikon taakse. Siellä kököttää riemuissaan, vaan kohta tulee kiire pois laatikosta, koska täytyy olla ensimmäisenä syömässä. Meidän isoegoinen minikissamme.

Entinen kujakollimme Taavi on kehittynyt ylen nirsoksi otukseksi. Kissalle, jolle kelpasi meille muuttaessaan kaikki, ja joka söi kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään, ei nykyään kelpaa mikään. Toisinaan kaveri ei vaivaudu lähellekään ruokakuppia, mikäli laitat sinne jotain herran arvolle sopimatonta. Vaan jos näistä joku kelpaisi. Lähtevät sitten Taavin entisille kotisijoille Kissakoti Kattilaan, elleivät meillä kaupaksi mene. Vaan kyllä on toisinaan kirpaissut jouduttaessa viemään kilokaupalla ruokaa Kattilaan, kun kukaan meidän kateista ei vaan suostunut syömään. Kissanruoka, jos nyt yrittää edes jotakin "laaturuokaa" ostaa, ei kuitenkaan ihan ilmaista ole, ja Taavin virtsatietulehdusalttiuden takia ei uskalla kovin viljapitoista perusruokaa syöttää. Vaan meillä kissat syökin vissiin paljon paremmin kuin ihmiset. :)

Alvin avaruuskissa ei märkäruoasta piittaa. Pieni mies syö vain kuivaruokaa, mutta sitä suuremmallakin ruokahalulla. En ollut koskaan ajatellut, että kissoillekin olisi 10 kg kuivaruokapusseja. Nehän on niin järisyttävän suuria, että vain suurille koirille tarvitaan sellaisia. Vaan kyllästyttyämme raahaamaan parin kilon säkkejä kaupasta kaiken aikaa päädyimme nyt tilaamaan kymmenkiloisen. Hurjaa. Saas nähdä kauanko kestää. Sfinkseillä on nopeampi aineenvaihdunta kuin tavallisilla kissoilla, joten ruokaa kyllä uppoaa ihan loputtomasti. Ehkäpä siis jo kuukauden päästä tilailemme lisää ruokaa. :)

Zooplus toimitti meille myös uusia palloja. Imuri on mitä ilmeisimmin vahingossa popsinut liudan entisiä...

Perhekuva.

 

Kaupanpäällisinä tuli pallorata, jolla leikittiin niin, että osat lentelivät. Tarvii ehkä vähän liimaa, että kestää rajumpia leikkejä. Meillä kun ei ole mitään pieniä sieviä helläotteisia palleroita leikkimässä...

 Kissakvartetti toivottelee iloa sinun tiistai-iltaasi. :)

Sunnuntai ja singer

 Alkuvuosi on ollut kovin hektistä aikaa uusien työkuvioiden vuoksi. Tuntuu, että tammikuun olen elänyt jokseenkin vain työlle. Työasiat eivät oikein ole mielestä iltaisinkaan kadonneet, ja iltoja täyttäneiden, erinäisten sivutyökuvioiden vuoksi vapaa-aikaa on ollut kutakuinkin minimaalisesti. Nyt viikonloppuna pääkoppa kuitenkin huusi, että nyt jos koskaan tarvitaan singeriä. :)

Viikonlopun tuloksena syntyi muutamia norsuja.

Muutamia lorupusseja tuttavalle.

 Ystävä pyysi lippunauhaa, ja samaan syssyyn tehtailin lippurimpsuja sitten useammankin.

Ja muutama pöllö. Pöllöt, lippunauhat ja norsut löytyvät myös täältä.

Aktiivisena seuralaisena viikonlopun ompeluseurana on ollut niin karvallista kuin karvatontakin kissaa. Silityslaudan päällä oli paras paikka tuijottaa ja seurata silmä kovana ompelutyön laatua.

Ja nyt kun ollaan tässä vaiheessa, Alvin siirtyi tietokoneen viereen istumaan ja tuijottamaan. Tämä kissa on kyllä käsittämätön takiainen - on seurana ihan kaikessa tekemisessä, ja jaksaa istua tietokoneenkin vieressä vaikka kuinka pitkään vain ihmettelemässä ja katselemassa. Tänään tosin ihmettelyn ja katselun lisäksi myös hypättiin näppäimistön päälle, kadotettiin vaiheessa oleva blogiteksti sujuvasti muutamalla käpälänklikkailulla ja nostatettiin sen seurauksena hippasen tunteita.

 Iltaa ajattelin jatkaa jonkin ajan kuluttua miehen ja Tappajahai 3:n seurassa - jee, ehtaa 80-luvun jännitystä. :) Sitä ennen täällä olisi kuitenkin roolisuoritus nimeltä kissankynnenleikkaajat - vain 72 kynttä lyhennettävänä.

Ihanaa sunnuntaita ja iloista alkavaa viikkoa!

Kissoja, kirppariostoksia ja kirkkotunnustuksia

Nahkakissamme Alvin, tuttavallisemmin pikkunilkki, on löytänyt paikkansa kissapesueestamme.

Jumankekka tätä kohelluksen määrää. Koska meidän muu väki on hankittu aikuisina (joskin Kertu on tokikin ikuinen teini), en ollenkaan muistanut, millaista on elämä pennun kanssa. Holtitonta kaahaamista paikasta toiseen - eikä siinä mitään, vaan kun tuo fysiikka on vielä vähän hakusassa, ottaa hontelokoipi osumaa milloin seinistä, milloin tuolinjaloista, milloin ihmisten jaloista. Vaan asenne on kohdallaan, ja kissa on oikein positiivisen oloinen. Kehrää lujempaa kuin kukaan tuntemani kissa ja hymyilee koko kurttuotsaisella olemuksellaan, nauraa melkein.

Ja rakastaa lämmintä. Siksi kulkeekin mielellään sylissä huopaan käärittynä ja nukkuu peiton alla ihan liki. Muiden kissojen kanssa Alvinilla menee hyvin. Grislikin on viimein lopettanut läpsimisensä, mutta vaikka tämä väki kyllä muuten pesee toisiaan, eivät Alvinin nahkaan kielellään koske. Ainakaan vielä.

Sain Katjalta  11 kysymyksen haasteen. Moni minulle heitetty haaste on laiskuuttani mennyt ohi, vaan josko tähän nyt kokeilisin vastata.

1. Mikä on ollut vaikuttavin paikka missä olet käynyt? Miksi?

Varmaan se oli Keminmaan vanha kirkko. Käytiin siellä lapsena, ja muumio lattian alla oli kerrassaan järisyttävän jännittävä ajatus. Pikkuveljen kanssa käytiin ottamassa pienet juoksuspurtit kirkon liepeillä nurmikolla, ja siellä astuin pienillä, sievillä, uusilla, valkoisilla tyttökengilläni johonkin, jonka seurauksena kenkä kuorruttui ruskeaksi. Harmitti niin vietävästi, vaan murhe vaihtui hilpeydeksi, kun äiti lohdutti, että se oli vain muumion kakkaa.

En ole erityisemmin kirkkoihminen, mutta kirkot kiehtovat. Oikeasti vaikuttava kirkko on Kölnin tuomiokirkko. Vaikuttava, mahtava, pelottava.

2. Paras näkemäsi elokuva? 

Öh. Parhaiten uppoa umpifantasia. Kehtaanko edes myöntää, että aika tavalla iskee nuo potterit, kevyttä ja lennokasta katseltavaa.

3. Paras lukemasi kirja?

C.S Lewiksen Narnian tarinat – ja taas meni näköjään fantasian puolelle.

4. Asia, josta et suostu tinkimään elämässäsi? 

Lupa ajatella.

5. Millaisilla asioilla piristät läheisiäsi? 

Huonoilla jutuilla ja puujalkavitseillä. Sitä en tiedä, piristyykö ne siitä, mutta muuta harvemmin on tarjolla. :)

6. Mihin olet itsessäsi tyytyväinen?

Olen ikuinen ideoija ja visionääri, ja vaadin asioille, ideologioille ja toimintatavoille perustelut. Se lienee paras ja rasittavin puoleni.

 7. Millä piristät itseäsi?

Kirppiskierroksella tai televisio ja sipsit –illalla, ihan fiiliksestä riippuen.

8. Mikä on parasta kotikunnassasi?  

 Ihmisen kokoinen kunta. Hieno kirkko, kehittymätön keskusta ja Sukari. :)

 9. Millaisesta musiikista pidät? 

Kaikenlaisesta vanhasta ja kuluneesta. Kun joku biisi kolahtaa, sitä täytyy soittaa kerta toisensa jälkeen niin paljon, että miehellä menee hermot. Nyt on tullut kuunneltua paljon Loiria ja Miljoonasadetta. Laulan myös sujuvasti mukana. Mies on hiljaa, mutta Taavi kaivautuu aarioiden alettua aina kolostaan viereen naukumaan. Tykkää, pelkää vai ahdistuu?

10. Miten ylläpidät/ vaalit terveyttäsi?

Vaalin MIELENterveyttäni juomalla liikaa kokista ja syömällä liikaa sipsejä.

11. Mitä käsilaukussasi on juuri nyt?

Kaksi kännykkää, kalenteri, kasa avaimia, kolme huulirasvatuubia, kaksi muistitikkua ja lapaset. Voi sitten pihalla liikkuessaan palella, kun ei jaksa ottaa lapasia laukusta.

Kirppiskierrokset ovat viime aikoina jääneet vähälle, vaan anti on ollut sitäkin herkullisempi. Tampereella, Koivistonkylän Prisman yläkerran kirpparilta (sieltä, jonka nimeä en millään saa päähäni) löytyi jonkun näpertelijän aikaansaannoksia. Kynäkorviksista valitsin valkoiset, vaan maatuskamummojen äärellä pyörin pitkään miettien, mitkä otan. Värejä oli jos jonkinmoisia. Täytys käydä taas kurkistamassa ja hakemassa näitä mummoja lisää eri väreissä, ovat niin ihania.

Vanhoja herätyskelloja meillä on aika liuta. Jossakin kohtaa myin kirpparilla suuren osan pois, ja nyt olen alkanut ostelemaan uudelleen. Loogista minusta. Tämä umpiretro löytyi Lempäälän halkolantien kirppikseltä, kuten myös alla oleva sininen kaverinsa.

Ilmenukkeja mulla alkaa olla parisenkymmentä, kauniisti isoon muovilaatikkoon vaatehuoneen hyllylle pakattuna. En halua niitä esille, mutta vastaan tullessaan en osaa olla ostamattakaan, kun ovat niin vinkeitä. Vielä mä näille jotakin käyttöä keksin.

 

Kekseliästä keskiviikkoiltaa sinulle!