Takaisin perusväreihin

Huoh. Eilen jouduttiin tekemään miehen kanssa tiukka valinta nahkaisen kissan ja pari kuukautta sitten taloon saapuneen, ruskean, iki-ihanan, muinaisen puusohvan välillä. Toinen lähtee, toinen jää. Pisteet Alvinille. Kissa jäi taloon. Sohva ei. Vaan ei siitä sen enempää, vielä ei ole mieli niin tasaantunut, että viitsisi alkaa nostaa tunteitaan uudelleen. Menis pian lihoiksi koko kissa...

Puolensa kaikessa. Alvinin sisustussuunnittelun seurauksena kannettiin makuuhuoneessa ollut lipasto alakertaan sohvan paikalle, ja oikeastaan, vaikka en haluaisikaan myöntää, taitaa tuo lipasto istua tuohon yllättävän kivasti, olkoonkin, että on ihan tuollainen Ikean peruslipasto. Jotenkin kolahti olohuoneessa heti fengshuit paremmin paikalleen tässä tilassa.

Samalla kadotin olohuoneesta kaiken sitkeästi sinne lisäämäni väripilkut mattoa lukuunottamatta. Tää on nyt yksinkertaisesti vaan niin valkoharmaa tila, ettei mikään muu ole oikein istunut. Palattiin siis takaisin yksinkertaisiin perusväreihin, ja se tuntuu yllättävän hyvältä. Että laittakaa te muut värejä koteihinne sitten meidänkin edestä. :) Nyt täytyis vielä saada tänne pari valkoista pyöreää virkattua mattoa, jotta voin siirtää tuon raitamaton varastoon marinoitumaan. Koska virkkaajakin löytyi, täytys lähteä juoksujalkaa kuteita ostamaan.

Nyt, kun olohuoneeseen tuli tasotilaakin, sain viimein paremmin esille aiemmin lattialla tönöttäneet betoniset kynttilänjalat straight from jokanaisen sisustuspuoti Biltema.

 

 Mulla olis parhaillaan lyhkäinen kesäloma meneillään, ja kiinnostaisi käydä keittiön kimppuun. Ajatuksena olisi maalata tummanruskeat kaakelit harmaiksi ja päällystää työtasot dc-fixillä. Onko kokemuksia tuosta dc-fixin käytöstä keittiön työtasoissa? Katselin, että Etolan ja Bauhausin kalvot on 45 cm leveitä, ja sehän ei riitä työtason leveydeksi ollenkaan. Miten tuon saumakohdan onnistuu laittamaan niin, että tulee siisti, vai täytyiskö yrittää löytää leveämpää kalvoa? Jos joku on tuon dc-fixin kanssa tuunaillut, niin hihkukoon lujaa. :)

Muuten toivottelen rentoa keskiviikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

Kesä pihalla ja sisällä

Eilen otettiin itseämme niskasta kiinni ja saatiin taas kesäkuntoon tuo pieni, mutta niin kovin innostamaton pikkupiha. Tiedä sitten miksi on muka aina niin kovan takana, että saa itsensä pihalle kuokkimaan...

Kesäisin on blogit kukkakuvia pullollaan, mutta sallinette silti nää mun ainutlaatuiset puutarhakuvani. Ainutlaatuiset, ei siis siksi, että olisivat jotenkin erityisen mahtavia, vaan siksi, ettei niitä taida kovin montaa tulla lisää tänä(kään) kesänä. Tää nainen kun ei ole ollenkaan multasormi. Kuukauden päästä ei välttämättä ole pihalla mitään vihreää kuvattavaakaan, kun ovat kaikki kuvattava on kuollut kuivuuteen huonon hoidon puutteessa. ;)

 En tiedä, muistaako joku mun kehnot keltaiset kokeilut sisustamisen saralla muinoin...? Huonosta yrityksestä oli tarinaaa täällä ja sen lopputuloksesta täällä. Nyt tuli keltainen uudelleen - mutta pihalle. Ja älkää suotta huoliko, siellä saa olla. Mun värisilmäni on nääs vähän harjaantunut. :D

 Oli pari vuotta, jolloin meillä oli jokainen kesäkukkakin valkoinen. No lehdet toki vihreitä, mutta muuten. Nyt on perennoissa punaista ja keltaista, ja amppelissa violettia. Tasapainon vuoksi katselen sisällä päivittäin noita värikkäitä raitamattoja. Närästää. En meinaa sietää niitä. Voisko ne vaikka maalata? ;)

Terassi tuli pestyä samassa tohinassa. Hurja, miten paljon kertyy siitepölyä. Suorastaan kahlasin siinä terassia suihkutellessani. Vaan nyt kelpaa. Jos ei muuta niin kelpaa ainakin pölyttyä uudelleen.

Kesää tuli vähän sisällekin. Tehokkaasta multasormeilustapalkitsin itseni kukkapuskalla.

Lisäksi etupihan pensaskuusta siivotessa tulin nyhtäneeksi irti pienen taimen, jonka toin sitten sisälle maljakkoon. Muilla oli näitä vissiin jouluna. Mulla on, öh, kesäkuussa? ;)

Nelijalkainen väestö seurasi yläkerran ikkunan kautta tiiviisti pihan tapahtumia.

Ai niin, ja kiitos ihanista kommenteistanne edellisessä postauksessa. Siihen palaten mainitsen, että kuvia valmiista, tyynyjen täyteisestä puusohvasta joudutte vielä odottelemaan. Meillä on vielä Alvinin kanssa neuvottelut sohvan käyttötarkoituksesta kesken...

Hauskaa kesäkuuta sinulle, joka täällä piipahdit!

Kaunis vanhus

Taannoinhan kävi niin, että meidän valkoinen nahkasohva sai lähtöpassit pienen nahkaisen kissan vuoksi. Olohuoneessa oli pitkään jotenkin vajaata. Jokin aika sitten otettiin sisälle terassilla olleet valkoiset rottinkintuolit, mutta eivät nekään olleet ihan just. Ollaan haikailtu toista puusänkyä valkoisen sivusta levitettävän kaveriksi, ehkä päästä vedettävää, jonka saisi olohuoneen toiselle puolelle. Eilen sitten aloin etsiskellä torista ja huuto.netistä kandidaatteja, ja hops keikkaa, potentiaalinen ja ihan liian edullinen löytyi reilun 60 km:n päästä. Kolmisen tuntia myöhemmin tuosta oli haettu pakettiauto lainaan, käyty hakemassa sänky Pirkanmaan toiselta laidalta ja kannettu se kylpyhuoneeseen kunnon pesuun.

Pesun jälkeen tästä tuli kyllä kerrassaan kiva. Vähän sen jalkoja täytyy lyhentää, sillä sänky on hieman vintturassa. Puupinnan päällä on rippeet harmaasta maalista. Ne eivät siis ole ripisevää sorttia, koska eivät juuriharjalla pesussa hinkatessakaan lähteneet. Väri on veikeä, ja nyt tuntuu, että taidetaan pitää tää ihan tällaisena. Sitten kun on kunnolla kuivunut, täytyy etsiskellä sopivat patjat ja liuta selkänojatyynyjä.

Sängyn päädystä löytyi myös kaiverrettu vuosiluku 1865. Aika muinainen. Sänky on täysin puutapeilla koottu. Myöhemmin joku on korjaillut päätyjä, ja naulannut päätyjen päälle puulistat. Ne voisi ehkä kiskoa irtikin, mutta olkoon.

Aika räyhäkän värinen tähän vaaleuteen. Täytyi heti käydä varastossa penkomassa jotain muutakin tummaa, ettei ole ihan yksinäinen.

Tummaksi kaveriksi varastosta löytyi tämä pieni tuoli, johon istutin sittemmin yhden Eija Porkolan tontun tuunattuna uudella valkoisella lakilla. Olkoon siinä nyt sitten kotitonttuna.

Pesuhuoneessa on kuivamassa myös yksi varastosta mukaan otettu ruskea pinnatuoli. Vanhat matkalaukut tuovat myös oman ruskean osuutensa kokonaisuuteen.

Olohuoneesta löytyy myös yksi liikkuva ruskea. Sekin on kohtalaisen vanha, joten istuu kokonaisuuteen. :D

Aika namu. En malta odottaa, että on kunnolla kuivunut ja pääsen virittelemään patjoja ja päällisiä.

Näissä tunnelmissa palataan varmaan seuraavankin kerran. :)