En tiedä, mahtaako kukaan päässyt mun sielunmaisemaan tän blogin kautta siinä määrin kiinni, että olisi huomannut mun juuttuvan aina pidemmäksi hetkeksi sellaisiin asioihin, mihin hurahdan. Harvemmin tulee tehtyä mitään yhtä kipaletta, vaan sitten kerralla kunnolla kun kerran aloittaa. :)
Menneinä päivinä olen tehnyt pupuja. Tällä kertaa pitkäjalkaisempia pupuja kuin aiemmin, vähän eri mallilla ja viimeistellymmillä vaatteilla kuin mitä yleensä teen. Näille virkkasin sukkia ja villatakkeja ja sain kulumaan näihin muutamaan surkeaan pupuun kyllä ihan hirvittävän kauan aikaa. Liekö musta tullut vähän hidas?
Näissä on "ihokankaana" isovanhempien vanhat pellavaverhot, lienevät muorin aikanaan itse kutomatkin. Niitä mulla löytyy monta nippua, ja päätin yhden noista verhoista uusiokäyttää. Muuten olisivat aika kivat ikkunassakin (siis verhot, ei puput), mutta ovat verhoina sellaista puolikasta mallia - loppuvat ennen kuin alkavatkaan.
Vaatteisiin hyödynsin niin ikään vanhoja pitsityynyliinoja, pöytäliinoja, vanhaa mankelikangasta, jämätilkkuja... Käytännössä vain osa pitseistä ja napeista, helmet, täytevanu ja neuleissa käytetyt langat ovat uusia.
Tyttöpuput mekkoineen innostivat nyt enemmän, ja loppumetreillä syntyi sitten viimeinen pupu, josta tein pojan.
Poikapupun kehtasin laittaa myös pyllistelemään, jotta sain kuvattua pupun myös takaa. Tytöt eivät halunneet takamuksiaan näytellä.
Siinähän niitä koko rivi. Vähän jäi into päälle, mutta jos sitten taas tekis jotain muuta välillä. :)
