Onni on...

Yhteinen sävel - sitä on onni.

Pieni lintu -blogissa on jälleen meneillään valokuvakilpailu teemalla onni. Osallistuin kisaan kuvalla, joka on muutaman vuoden takaa voimauttava valokuva -kokeiluista. Kuvassa ovat entisessä elämässään metsätonttuina eläneet, sittemmin ihmisinä elämänsä tallustaneet vaari ja nyt jo takaisin vihreämmille tonttuilumaille siirtynyt muori.

Käyhän kurkistamassa kuvat Pienen linnun blogista ja äänestämässä omaa suosikkiasi.

Tyynelän tontut

Vietimme viikonloppua Pohjanmaalla, ja tänään kävin miehen siskon kanssa satumaisessa paikassa. Kyseessä on Tyynelän Tonttula, joka sijaitsee Pietarsaaren ja Kokkolan välissä, Luodon kunnassa, Eugmossa. Enpä ollut ennen tiennytkään, että Suomessa on moinen paikka... En ole aiemmin laittanut blogiini kuvia tai kertomuksia minkäänlaisista nähtävyyksistä tai ostospaikoista, vaan koska tämä oli aivan lumoava ja käsittämättömän hieno paikka, on siitä pakko teille kertoa. (Kuvien julkaisemiseen blogissa on tonttutaiteilijan lupa)

Tyynelän tonttula sijaitsee vanhassa 1700-luvun pihapiirissä Luodon rannikkokunnassa. Pihapiirin upeita talonpoikaisia rakennuksia, verstaita ja aittoja asuttavat tonttutaiteilija Eija Porkolan täysin käsityönä tehdyt erikokoiset tontut.

 Jos oli jo pihapiirin aitoissakin nähtävää, oli tunnelma tonttulan päärakennuksessa huikea. Kymmenittäin ja taas kymmenittäin upeita, persoonallisia tonttuja puuhissaan siellä ja täällä. Suuria tonttuja, pieniä tonttuja, nuoria tonttuja, vanhoja tonttuja, ujoja tonttuja, rohkeita tonttuja... Vanhaa talonpoikaisantiikkia, piparin tuoksua, mennyttä tunnelmaa - ja uskomattoman käsinkosketeltavaa joulutunnelmaa, ihan siinä keskellä kesää.

Tonttulan päärakennuksessa kaiken tonttuilun keskellä seisoi tonttulan emäntä Eija Porkola kertomassa taloon saapuville tonttujen elämästä. Jokaisella tontulla oli oma nimensä, ja siinä ihastuksesta ymmyrkäisinä kierrellessämme tonttulan emäntä kertoi meille, kuka oli kukakin tonttu (ja muisti peijooni vielä jokaisen tontun nimen) ja millaisia persoonallisuuksia tontut ovat. 

Käynti tonttulassa oli suorastaan satumainen, ja vaikka kyseessä oli aurinkoinen heinäkuun päivä, tuli uskomattoman jouluinen ja tunnelmallinen olo, ja kuljimmekin ympäri tonttulaa aivan lumoutuneina. Joka puolelta kurkki tonttuja, ja jokainen oli täysin persoonallinen yksilönsä. Kahta samanlaista ei löytynyt.

Niinhän siinä sitten kävi, etten minä sieltä kotiin ilman tonttua lähtenyt. Suleviksi ristitty tonttu katsoi minuun niin vetoavasti, että yllättäen huomasin käveleväni ulos tonttulasta kainalossani elämäni arvokkain käsityöostos. Niin arvokas, että jo monta kertaa pienemmästäkin summasta saan herkästi hurjan ostomorkkiksen, vaan tämä 60 cm korkea tonttumies Sulevi oli vaan niin veikeä, ettei ostomorkkis iskenyt ollenkaan. Mitä enemmän mä sitä ihastelen, sen parempi mieli tulee.

Ja tiedättekö, mitä sanoi mies? Totesi, että raha tykkää, kun sitä käytetään. :)

Niin muutti Sulevi meille. Tyynelän tonttula on avoinna heinä- ja joulukuussa, ja epäilenpä, että joulun tienoilla tulemme tekemään toisen retken tonttulaan. Silloin olen jo varautunut etukäteen henkisesti ja rahallisesti siihen, että Sulevin on ehkä saatava kaveri.

Nettisivut kuvineen, hintoineen, yhteystietoineen ja aukioloaikoineen löytyvät täältä: http://www.tyynelantontut.fi/etusivu.html. Uskomattoman upea paikka, suosittelen käymään, jos satutte missään lähimaillakaan liikkumaan. Ihastuin!

Juttuja ja kuvia Tyynelän tontuista löytyy myös täältä:

 http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288435873085.html

http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1180/280813/kello3.swf

Jäniksiä, kummikissa ja kourallinen teinejä

Puutarhapatsaat ovat jotakin, josta en oikein tiedä, tykkäisinkö vai enkö tykkäisi. Viime kesänä meillä oli vaalea savinen kissapatsas, josta tykkäsin kovasti, vaan koska fiksuna tyttönä jätin sen lumen alle, ei siitä keväällä ollut jäljellä enää kuin kasa savihiluja. Tonttuja, keijuja, enkeleitä, pissaavia poikia tai rintavia naispatsaita meidän pihaan ei ainakaan tule, vaan tänään tykästyin Nekalan löytöliiterissä kahteen jänikseen, jotka saivat myös miehen nihkeän hyväksynnän ja lähtivät mukaan.

Oikeastaan nuo puput ovat tuolla pienellä pihapläntillä ihan kuin kotonaan. Ja kokemuksesta nyt ainakin tiedän, että jos näihin kyllästyy, niin ne kannattaa jättää pihaan talveksikin - kyllä ne siitä saattavat talven aikana pois loikkia ihan itsekseenkin...

Sateinen kesä on ollut onnellista aikaa myös meidän kukille. Vaikkakin muutama kesäkukka hukkui jo veden yliannostukseen umpipohjaisissa ruukuissa, on poikkeuksellista, että muuten pihapahanen kukkineen kukoistaa ja voi hirmuisen hyvin ja onnellisesti. Yleensä kastelen kukkia niin huonosti, että ovat tähän aikaan kesästä jo heittäneet henkensä. Että parempi tämä sadekesä niiden kannalta kuin auringonpaiste ja huono puutarhuri...

Ja tiedättekö, nyt meillä on oma kummikissa. :) Tämä karvainen kummilapsi löytyy linkin takaa ihan sivun viimeisimpänä kummikissana http://kissakotikattila.blogspot.fi/p/kummiksi-kissalle.html. Tuo Kattilan kummikissatoiminta on aika veikeä, uusi tapa saada säännöllisiä tukijoita kissakodille, ja mun kohdalla ainakin toimi heti. Arpinaamainen kujakolli Reiska on ollut mun suosikki tuolla Kattilassa jo pitkään, ja nyt, kun auto vaihtui farmariksi, mahtuisi sinne neljäskin kissa matkustamaan - vaan kun ei mahdu ompeluhuoneen ikkunalaudalle enää neljättä. Siispä Reiska odotelkoon joko jotakuta Kattilassa kävijää, joka kissaan ihastuu, taikka sitä, että meillä on se unelmien omakotitalo, johon mahtuu sitten se neljäskin. :) Kissakodilla viikko sitten käydessämme tämä karvainen kummilapsi ei kyllä ollut pätkän vertaa uusista kummeistaan kiinnostunut, vaan nukkui takapuoli meihin päin korkealla katonrajassa, eikä korvaansa lotkauttanut. Että sellainen kummisuhde meillä. :)

 

Tänään kävin tyhjäämässä Glitterin alekoruhyllyjä vähän toisenlaisia kummilapsia, virolaisen lastenkodin teinejä ajatellen. Seuraava kummimatka sinnepäin on todennäköisesti vasta lähellä joulua, vaan sitä on oppinut pitämään silmänsä auki aina pitkin vuotta sopivien lahjusten varalta. Nyt siis löytyi kassillinen koruja. Yritin parhaani mukaan heittäytyä 13-vuotiaaksi ja katsella koruja sillä silmällä, vaan on noista omista teiniajoista tainneet niin ajat muuttua, ettei mulla ole kyllä oikeasti harmainta hajuakaan, millaisia koruja 12-16-v teinit käyttävät. Onko sinulla? Meniköhän mun ostokset ihan hutipussiin...?

Ai niin. Ja kun kummikissa sai siis rahaa ja viron kummilapset koruja, ei meidän kahdelle "oikealle" kummilapselle täällä Suomessa jäänytkään tässä jaossa sitten mitään. Ei muuten tasan käy onnenlahjat... Siispä armaat kummilastemme äidit, jos satutte tämän lukemaan, niin nyt on aika sanoa painava sana lastenne puolesta. :)

 Riitta Sinikalta Romulyyli-blogista sain postia. Voitin Romulyylin arvonnassa ylläripalkinnon, ja kauniisti pakattu lahja saapui minulle eilen. Kiitos Riitta Sinikka! :)

Eilen saapui paketti myös kranssit.fi -verkkokaupasta. Tilasin pataljoonallisen pieniä n. 5 cm nalleja, jotka maksoivat putiikissa minimaalisen vähän. Oikeastaan mulla ei ole mitään visioita, mitä näillä teen, mutta luulen, että keksin jotakin, mihin niitä hyödynnän, vielä ennen kesäloman loppumista.

Muuten meillä sitten vaan ommellaan edelleen. Parin päivän aikana olen kyllä kaahannut Singerillä nilkka suorana, mutta valmista ei ole juurikaan syntynyt. Muutamia sydämiä sain tehtyä, ja ystävän tilaaman taulun pienestä pojastaan. Lisäksi jatkotyöstöä odottaa kasa kaikenlaista keskeneräistä. Mutta onhan tässä vielä reilu viikko aikaa lomailla - ja ommella. :)

 Ja vielä viimeisimpänä viikon vinkki a'la Taavi: paras tyyny on kaverin takamus. Näin meillä. :)

Sadepäivä - mikä ihana tekosyy

Ja taas sadepäivä - ihmeellisen hyvä tekosyy käyttää taas yksi päivä ommellen. Aion kyllästyttää kuoliaaksi jokaisen, joka tänne blogiin eksyy, sillä koska nyt on draivi päällä ja singerissä koko ajan kaasu pohjassa, ei mulla ole edelleenkään mitään muuta näytettävää kuin noita ompeluksia - ja kissoja. :)

Tänään on ommeltu pehmeitä kylttejä. Oli aika, jolloin mä tehtailin näitä tosi paljon, ja ompelin kiintiöni näistä täyteen pitkäksi aikaa. Nyt taas päätin kokeilla, josko innostaisi - ja innostihan se.

Ja nämäkin kaikki siirtyivät suoraan tuonne pikkuiseen puotiini. 

Aktiiviset apulaiset ovat jälleen pitäneet huolta mun viihtymisestäni...

Ja kun on tarpeeksi riehuttu, tapeltu, juostu, juteltu lokeille ja vakoiltu ihmisiä parvekkeen verkotetusta ovesta, varasteltu pitsinauhoja, heitelty lankarullia ja kaadettu kangaspakkoja, on aika ottaa taas kissamaisen rennosti...

 Siitä mallia näyttää Grisli...

...Taavi...

 

...Ja Kertu - tuo meidän kodin pienikokoisin ja suuriegoisin kissa.

Niin ja muuten, 

olen myös saanut treenata ompelemista läheisriippuvainen kissa sylissä...

...tai itse asiassa kaksi...

...kolmannen nukkuessa ikkunalaudalla ompelukoneen takana.

Mukavaa tiistai-iltaa sinulle!