Kaikuli ja Aila-Helmi

Tilasin jotakin mielettömän ihanaa täältä. Tonttumuorin sisko on siis näiden tonttujen tekijä (siskonsa Tonttumuori tekee myös vastaavia ihanuuksia täällä).

Meille muuttivat Kaikuli ja Aila-Helmi, aivan käsittämättömän taitavasti neulahuovutetut tontut. Ovat kooltaan n. 60 cm, ja varovaisesti taivuteltavissa haluttuun asentoon. Juku, niin ihania, ja niin aidon näköisiä.

Aivan ihania. Aivan ihania. Niin ihania, etten voi lopettaa näiden hypistelyä. Myöskään Taavi ei voi lopettaa näiden "hypistelyä". Vaan onneksi turjake on - ainakin toistaiseksi - tyytynyt loputtomaan haisteluun ja hiippalakin pään yhden haukkauksen maisteluun...

 Olen aivan hurahtanut tonttuihin. Meillä alkaa olla tonttuja jo kokonainen armeija. Varmaan kohta alkaa itselläkin parta kasvaa...  Mutta hei, eihän tällaisia voi vastustaa, vai? (Ja minusta näissä on ihan suvun vanhojen näköä, vai mitä sanovat he, joilla on kuva noista vanhoista mielessään?)

Paketissa oli myös kolmas tonttu, letkeä Rento-Aulis. Tämä on meillä nyt vain tilapäissijoituksessa, sillä tämä lähtee viikonloppuna ystävän luokse, mutta sen aikaa, kun meillä aikaansa viettää, yritämme ottaa mallia Rento-Auliksen tyylistä ja oppia siitä. :)

Aarhippa ja Annastiina sekä nyhvö-prinsessa

Tänään valmistui kaksi pupua, Aarhippa ja Annastiina, jotka lähtevät vielä ennen joulua Pepin luokse. Puput ovat siis kykeneväisiä roikkumaan verhojen reunassa (kuten aiemmin valmistuneet lajitoverinsakin), mutta myös soveltuvia istumaan jossakin sopivassa nurkassa.

 

Pupujen vaatteet ompelin vanhoista pitsityynyliinoista ja kissankarvojen välttämiseksi pakkasin puput sellofaaniin. Uuden omistajan lienee kuitenkin järkevää varautua tarraharjaukseen - meillä kun noilta irtokarvoilta on mahdoton välttyä kyltymättömän aktiivisen avustajan, Kertun, vuoksi...

Viimein estraadille pääsee myös pitkään työn alla ollut prinsessa-nyhvö. Prinsessan vaatteisiin toivottiin pinkkiä ja lilaa, ja tuli itsellekin ihan pikkutyttömäinen fiilis, kun tätä ompeli. Prinsessassa kun ei voi olla liikaa hamekerroksia, pitsiä, helmiä ja yksityiskohtia.

Kruunu sekä prinsessalle että nallelle syntyi pitsinauhasta tärkkäämällä. Hiukset tein kieputtamalla kasteltua pellavanauhaa sukkapuikon ympäri ja antamalla kuivua, ja anopin tekemät villasukat saivat helmistä prinsessamaiset koristuksensa.

Mekko, pitsipöksyt ja villasukat ovat kaikki riisuttavia ja puettavia, joten pitäisi ihan oikeat nukkeleikitkin onnistua. Kruunu vain pysyy tiukasti kutreilla kiinni, mutta eikös ne ihan todelliset prinsessat nukukin kruunu päässä...? :)

Elämän paras päivä

Kolme sanaa -kilpailu on viimein ratkennut. Monta hurjan hyvää ehdotusta tuli, ja voittajasuosikki vaihteli päivästä toiseen. Vaan viimein pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme Misun ehdotukseen Elämäni paras päivä. Tää oli erityisesti miehen suosikki, ja hänellä oli filosofiakin näihin sanoihin: jokainen päivä voi olla elämän paras päivä. Misu, laitathan osoitetietojasi ek78265(a)uta.fi, niin laitan sinulle palkinnon tulemaan. Ja se palkintohan oli tällainen:

Kilpailun linkittäneiden kesken suoritin arvonnan, jonka voittajaksi nousi Beate56.  Otathan sinäkin yhteyttä ek78265(a)uta.fi, niin laitan sinulle tulemaan pehmotaulun:

Kiitokset jokaiselle kilpailuun osallistuneelle ja sitä eteenpäin linkittäneelle. Kunhan Saltunraitin aNNa saa pokat kolmen sanan teksteillä tehtailtua valmiiksi, niin pääsen esittelemään teille lopputuloksen. 

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle, joka täällä piipahdit!

Sulevi ja kaverit

  Muistatteko Sulevin, tontun, joka muutti meille Tyynelän tonttulasta viime kesänä? Sulevi sai tänään ystäviä, kun kotiuduimme Pohjanmaan reissulta mukanamme kaksi tonttua.

Olen aivan myyty näihin Eija Porkolan persoonallisiin tonttuihin, ja nyt meiltä löytyy siis Sulevin lisäksi vanha, suuri Ilmari -tonttu ja pienempi, Sulevin kokoinen Armas. Armas ja Ilmari ovat asettuneet kodiksi ja ovat jukran pujut niin hienoja! 

Mieheltä sain pikkujoululahjaksi Tontun vuosi -kirjan, joka on kuvitettu Tyynelän tonttujen kuvin.

Suosittelen kyllä jokaista joulutunnelmaa etsivää suuntaamaan Pietarsaaren suuntaan Tyynelän tonttulaan. Sieltä löytyy joulutunnelmaa - ja ennen kaikkea niitä tonttuja.

Punaista on tullut nyt sitten siroteltua sinne tänne, ja kuusi mukaan lukien olemme jo laittaneet joulun koko kotiin. Musta tuskin on perinteinen jouluväri, vaan meillä toimii tehosteena, ja sopii mielestäni hyvin punaisen ja valkoisen kaveriksi.

Ruokailutilan takaseinälle virittelimme villasukkajoulukalenterin, jossa ei kylläkään ole sisällä mitään. Somisteena on kuitenkin mukavan jouluinen.

 Mustiksi värjätyt, alun perin hyvin sekalaisen kirjavat pitsiliinat pääsivät pöydälle vanhasta pitsilakanasta ommellun liinan päälle. Tykkään hurjasti näistä liinoista mustina - kuviot tulevat niin kauniisti esille mustassa.

Tämä sympaattinen puinen tonttu lähti mukaaan muutamia vuosia sitten joulumarkkinoilta, jossa vanha mies myi näitä nikkaroimiaan puuotuksia, ja me ihastuttiin tähän romuluiseen punanuttuun.

Toinen ehdoton joulukoriste on miehen lapsena väkertämä tonttu nenälle putoilevine kakkuloineen.

Ja viimeisenä joulutonttuna keittiössä jakkaralla istuu tuo itse väkerretty Albus -tonttu. Nyt on tonttuja tupa täynnä. :)

Ai niin, ja tänäänhän oli eräs pieni, mutta tärkeä merkkipäivä. Tasan vuosi sitten tähän taloon muutti pienikokoinen, musta-valkoinen riiviö nimeltä Kertu. Ja nyt, vuosi taaksepäin tuntuu, että onko koskaan ollutkaan aikaa ilman tuota täystuhoa...?

Ihanaa joulukuun alkua teille blogiystäväiset!