Singerillä kaahailtuja

 

Mun kiinnostukseni ompelemiseen alkoi tästä. Äiti ompeli muinoin milloin mitäkin, ja minua tuo ompelukone kiinnosti kauheasti. Vaahtosammuttimen kokoisena pääsin jo kokeilemaan, ja vähän isompana tuli ommeltua äitin singerillä monenlaiset barbin vaatteet ja pannulaput.

Löysin tänään kaappeja siivotessa ensimmäiset ompelukseni. Surkea, punainen pieni pannulappu, johon piirsin kukat kangasväreillä, tehtiin muorin kanssa joskus 1980-luvun loppumetreillä. Ja tuo neulatyyny on ensimmäisen luokan äitienpäivälahja.

Tämä karmeus pöllähti myös esiin kaappia siivotessa. Kyseessä on taideteos, jonka olen tehnyt joskus hetki ennen kouluikää. Muori opetti virkkaamaan, ja minä päätin virkata kissan. Ei nyt kyllä ihan kissalta näytä, mutta yritys oli hyvä. :) Ihan hirveen paljon paremmin mä en taida virkata vieläkään, tuo ompeleminen on enemmän mun juttuni.

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Ompelukaverina on edelleen äitin vanha singeri, ja haaveissa on lähitulevaisuudessa ostaa myös brodeeraava ompelukone. 

Kertu on mieltynyt tuohon Singerin vanhempaan tuotantoon, mutta merkkiuskollinen on hänkin.

Pääsiäisen vapaat olen sitten todellakin kaahannut luovuuden vimmoissani Singerillä satanen lasissa. Joskus näitä ompelupuuskia tulee niin, ettei meinaa nukuttuakaan saada, kun öisin värkkäilee, mitä huomenna tekisi. Ja tietysti tää iski nyt, kun tiedossa on ensi viikolla "loma"viikko, jonka aikana pitäisi saada viimein gradu pakettiin. Niinhän se menee, että silloin tekee hirveesti mieli tehdä ihan jotain muuta, kun olisi edessä jotakin pakkotekemistä... Vaan olen nyt sitten kaahannut niin mielin määrin, että huomenna täytyis alkaa jo se graduntekokin maistua.

Pääsiäisen pyhinä olen ommellut paljon paljon tyynyjä...

...loputtomasti sydämiä...

... ja tämän vessaotuksen. Tämä oli tilaustyö, toiveena mustavalkoinen wc-nalle, jonka teossa sai käyttää huumoria. Tällainen silmälappuinen linnakundi tästä tuli. Vankinumerona tilaajansa hääpäivä ja pussissa nippu väärennettyjä seteleitä perheenjäsenten kasvokuvilla.

Näitä wc-rullat sisäänsä kätkeviä wc-otuksia tein joitakin vuosia sitten enemmänkin. Pupuja, karhuja ja yhden ei-niin-onnistuneen sammakonkin. Nämä oli sellainen yhden ajan juttu, innostuin niistä niin, etten osannut lopettaa ja tehtailin aina vaan lisää. Ompelin näitä niin paljon, että lopulta mielenkiinto loppui näihin ihan tyystin. Nykyään näitä tulee tehtyä vain harvakseltaan silloin, jos joku erikseen pyytää.

Vanhan kerrostalon Seijalta sain tällaisen tunnustuksen. Kiitos Seija!

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kaisalle Sentimental journey -blogiin

Tuijalle Sitä & Tätä -blogiin

Sanna-Marille Räpellystä -blogiin

Marikalle Hirsitalon suojissa -blogiin

ja Rintelän Ruusalle

Saattaapi olla, että olette tämän tunnustuksen jo montakin kertaa saaneet, vaan se tulee täältä joka tapauksessa. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa taas teille kaikille, jotka täällä kävitte kurkkimassa!

Life is like a fairytale

 Jokunen vuosi sitten onnistuin haastamaan puoli sukua mukaan kokeilemaan voimauttavan valokuvan sovelluksena erilaisia kuvausprojekteja. Sen seuraksena syntyi liuta ihania satumaisia valokuvia, joissa nuo arjen sankarit, oman elämänsä supermallit, hyppivät metsän siimeksessä tonttuina ja peikkoina, tanssivat niityllä prinsessoina ja keijukaisina, kummittelevat onnellisina aaveina vanhassa riihessä tai tutkivat merirosvoina kadonneita aarteita. Kuvattavien ikäskaala oli välillä 4-84 vuotta.

Nämä hetkellisesti melkein jo unohtuneet kuvat tulivat jokin aika sitten mieleen, ja nyt viimein löysivät sopivan paikkansa eteisen tuulikaapin seinältä. Kuvia on kertynyt reilut sata, vaan tiukan valikoinnin tuloksena parhaimmistoon pääsi 16 kuvaa, joissa on meille molemmille tärkeitä ihmisiä. Aikas ihania, vai mitä? :)

Työkaveri äimisteli kuvat nähtyään, että miten olen saanut ihmiset lähtemään mukaan näihin kuviin. Jaa, sitähän minäkin. En usko, että onnistuisin tässä enää. :)

Niin, ja onnea taas vanhenemisen johdosta aprillipäivän sankarille, Äitille! :)

Korosta sitä, mitä et voi piilottaa. Tätä fraasia ajattelin kokeilla eteisen sähkökaapin kohdalla. Hmm. Menettelee.

Tänään kävin ostamassa eteisen tuulikaappiin kodin ykkösestä uuden maton, ja samalla kelloteemalla mukaan lähti myös uudet olohuoneen lamput. Josko mies jaksaisi tänään kötöstää ne vielä paikalleenkin. Kivat, tykkään!

  

Ja lopun kevennyksenä joka paikkaan itsensä tunkeva Kertu. Neiti on loputtoman utelias, ja perjantaina siivotessa tunki itsensä keskelle lattiaa nostettuun auki olevaan isoon lyhtyyn. Kun kuvan ottamisen jälkeeen avasin lyhdyn oven, ei uuteen asumukseensa mieltyneellä Kertulla ollut mitään kiirettä ulos, vaan kissa jäi lyhtyyn pitkäksi aikaa makoilemaan ja kyyläämään tuota talon jännittävintä vekotinta, imuria.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille toivotteleepi Eena ja lyhtykissa Kertu. :)

Kevättä ilmassa - ja se uusi sohva!

Tämä postaukseni paljastaa minusta taas sen, minkä minä itse jo tiesinkin - sen, että olen yksinkertaisesti materialisti. Mutta minkäs teet, kun joskus nuo uudet ihanat esineet vain tekee niin iloiseksi!

Tänään saapui viimeinkin hartaasti odottamani uusi sohva. Se on niin ihana! Ja jotta tekin nyt varmasti näkisitte sen joka puolelta, niin tässä se nyt on. :) Kissat ottivat uuden sohvan heti omakseen. Toivon hartaasti, että kohtelevat sohvaa yhtä varovaisesti kuin minä - ilman kynsiä.

Kevätfiiliksissä kävin jokunen päivä sitten ostamassa kaikenlaisia kevätkukkia, vaan eivätpä nuo ilonamme pitkään olleet, sillä astmakissamme Taavi alkoi yskiä perunanarsissin puhjettua kukkaan niin, että kukat lähtivät ulos kodistamme yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Nyt on taas yskitty vähän vähemmän. Se niistä kevätkukista. Mutta kuvat kertovat, että niitä oli.

Sudelta Suden silmukoista tilasin itselleni ihanan veikeät Angry Birds -lapaset. Kiljuva kuoro oli vastassa, kun marssin töihin lasten pariin uusissa lapasissani: "MÄÄKIN HALUAN!" Vaan kun niitä tarpeeksi monta kertaa pieniin käsiin kokeiltiin oli pakko myöntää, että nää on nyt oikeestikin aikuisten kokoa. :) Kiitos Sude!

Meidän kolmikko kiittää saamistaan terveisistä Kaisaa ja Tassumiestä ja kurisee takaisinpäin. :)

Voitin Pieni Lintu -blogin valokuvakilpailun ja voitin 20 euron arvoisen lahjakortin teippitarha.fi -verkkokauppaan. Kiitän ihan hurjasti teitä jokaista äänensä antanutta. Pähkäilen vielä muutaman päivän, kunnes teen oman tilaukseni.

Ihanaa loppuviikkoa sekä aurinkoista ja keväistä mieltä - vaikka sitten se uhkailtu takatalvi viikonloppuna tulisikin.

Pehmeä - äänestäthän?

Osallistuin Pieni lintu -blogissa hauskaan valokuvauskilpailuun. Kilpailun aiheena oli "pehmeä". Minun pehmeä kuvani numerolla 11 on seuraava:

Kuvauskilpailun voittajalle on luvassa lahjakortti teippitarha.fi -verkkokauppaan. Putiikki oli itselleni entuudestaan vieras, vaan löytyihän sieltä vaikka mitä. Nyt täytyis vaan voittaa tuo kilpailu, niin pääsisi tilaamaan. :) Mun ostoslistallani olisivat ainaskin seuraavat (kuvat lainattu teippitarhan luvalla):

 

Käyhän kurkistamassa pehmeät kuvat ja äänestä, mieluiten tietysti numeroa 11 (vink vink*), mutta paras kuva voittakoon - tietysti. Äänestysaikaa on vielä sunnuntain ja maanantain ajan.

Taas ollaan tunti lähempänä kesää, joskin nyt ikkunasta ulos  lumentuiskuiseen pimeyteen tuijottaessa siltä ei tunnukaan. Vaan jos taas huomenna. Meillä on täällä tehty kaikenlaisia ideointeja, joista olen aivan into piukassa - niistä lisää lähipäivinä. :)

Pieni mies

Tästä blogista harvemmin löytyy lapsipostauksia, vaan nyt on sellaisen aika. Ystävän vielä hetki sitten ihan pieni vauva on jo iso mies, ja kävin joku aika sitten filmaamassa pienestä herrasta epäviralliset puolivuotiskuvat. Ja aivan valloittava hän oli, lienee tuo positiivisuus olevan sukuvika. :) Vaan tässä teillekin pienen miehen vanhempien luvalla julkaistu muutama otos päiväänne ilahduttamaan.

"Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää"

Olen tänä iltana viettänyt aikaa erilaisten nokkelien aforismien seurassa, ja siitä nokkeluuden riemusta jaan teillekin joitakin elämää suurempia ajatuksia. :) Samassa muutama kuva meidän yläkerran aulasta, joka myös sai uudet lattiat ja maalipinnat kesällä.

 

"Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla."

"Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta."

 

"Epäonnistumisen ja onnistumisen välinen ero on tehdä jotakin melkein oikein ja tehdä jotakin aivan oikein."

"Inhimillisen tiedon huippu on tuntea kaiken maallisen turhuus."

 

"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu."

"Miksi tyytyä olemaan vaikea, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?"

Ja sitten siihen todellisempaan elämään nokkeluuksien maailmasta. Jo jokin aika sitten ostin monenvärisiä puuvillakankaita ajatuksenani ommella erivärisiä lapsen tilkkupeittoja. Oikeastaan ajattelin tehdä niitä ihan muutaman, vaan näitä oli niin hauska tehdä, että tehtailin sitten urakalla kaikenvärisiä. Jokunen on jo uuden kotinsa löytänyt, loput löytänevät paikkansa ja kotinsa ajan kanssa. Pari päivää sitten sain tuon viimeisimmän ruskeasävyisen valmiiksi, ja esittelenpä sitten samalla nuo sitä ennen valmistuneetkin.

Huomenna alkaa viikonloppu, jee! Me pakkaamme karvaiset lapset autoon ja suunnistamme pitkästä aikaa Pohjanmaalle kotikonnuille. Siispä toivotan ihanaa, rentouttavaa ja keväistä viikonloppua sinulle, blogiystäväni!