Meillä on olohuoneessa sisustuksellinen ongelma. Se on istumapaikkojen puute. Tai oikeammin ongelma on nahkakissamme Alvin, joka aiheuttaa istumapaikkojen puutteen. Jostakin käsittämättömästä syystä vain tuo miehen mummon valkoinen puusohva saa olohuoneessa olla. Muut sohvat, olivat sitten uusia tai vanhoja, on sisustettu nahkapojan toimesta ulos. On siis turha haaveilla minkäänlaisista laiskanlinnoista, sohvista tai sohvatuoleista.
Pidempään on mietitty raheja, jotka saattaisivat nahkapojan kanssa jopa toimiakin. Eilen ostettiin Anttilan alennuksesta muutama harmaa rahi. Värinä tuo harmaa on sinänsä ok, kuten myös muoto, mutta kangas tyyliltään ei oikein istu meidän wannabe hitusen romanttinen ja vanhanaikainen -henkiseen kotiimme.
Rahit maksoivat 20 e / kpl, joten ostettiin ne sillä ajatuksella, että ne uskaltaa hyvillä mielin tuunata. Jos menee pilalle, ei maailma, eikä talouskaan kaadu.
Kaivoin kaapeista pitsiliinoja, jotka päätin uhrata sisustuksellisen hyvän puolesta.
Ja sitten spray-maalia pintaan. Uskon siihen ajatukseen, että koska maali ei ole koskaan irronnut kankaista silloin, kun on niihin vahingossa eksynyt, ei irtoa silloinkaan, kun on tarkoituksella sumutettu. Kun maali oli kuivanut, irrottelin liinat, imuroin pinnan huolellisesti ja pyyhin vielä kostealla kaikki irtohilut pois. Mitään ei istuessa vaatteisiin jää, mutta aika näyttää, miten hyvin maali pinnassa pysyy.
Siinä ne nyt on. Ei nyt mitkään maailman huikeimmat taideteokset, mutta istuvat tähän kotiin vähän paremmin kuin täysharmaina.
Nahka-Spede seuraa taustalta, naureskelee olemattomiin partoihinsa ja hykertelee mielessään ajatuksella siitä, josko kävisikin kusemassa jakkarat hetimmiten märiksi - ei tarvitsisi sitten montaa viikkoa käydä tarkistelemassa useita kertoja päivässä, että onko niihin sihdattu vai ei.
