Aina pyhin armain uljain unelma - ajatus historiasta

Vielä palanen tuosta edellisen postauksen Oskariseän sängystä. Kyseinen sänky on siis isovaarini veljen sänky. Olen viime aikoina lueskellut oman aikansa kansanmuusikkona tunnetun isovaarini (1900-1990) vanhoja ajatuksia, lauluja, kirjeitä ja runoja, ja löysin sieltä tekstin, jonka hän on kirjoittanut veljensä kuoleman jälkeen. Se oli taiteellinen, surullinen, runollinen ja kaunis, ja tänään tuosta tekstinpätkästä syntyi tyyny. Tyyny luontevasti päätyi tuohon Oskariseän sängylle.

Tekstin viimeinen lause on ehdottomasti tekstin kaunein lause:  

"Aina pyhin armain uljain unelma vaipuu hämärään talvisen lumen alle herätäkseen keväällä loistoon ja kirkkauteen."

Oskari-seän sänky

Roudasin meille pääsiäisenä Pohjanmaalta kotipuolesta vanhan puusängyn. Tää on ollut 1800-luvun loppupuolella syntyneen ja 1970-luvulla kuolleen Oskarin, isovaarin veljen, sänky. Oskari-seän sänky, noin pohjalaisittain.

 

Sänky on marinoitunut vuosikymmeniä vanhempien romuvarastossa, ja sen päälle oli kasattuna massiivinen hyllykompleksi, jonka alaosana tää siellä varastossa on toiminut. Kääks, mikä hirvittävä virka näin ihanalla esineellä. Se on ollut siinä niin kauan kun mä olen ollut olemassa. Kauemmankin. Mä oon tuota sänkyä tiiraillut monta vuotta, ja nyt viimein otin asiaksi sen meille napata.

Painepesurilla vettä kylkeen ja isäukko nikkaroi tähän välipohjan, koska sängyn etulevy/etuosa puuttuu. Siksi siihen täytyi viritellä tuo päällyspeite valuen reunan yli.

Sänkyvanhus on monista kohti tosi kulunut, mutta en aio tehdä sille mitään. On juuri viehättävä noin.

Sängyn päällä on peitto, jonka olen tehnyt jokunen vuosi sitten vanhoista pitsilakanoista ja tyynynliinoista. Nyt on silläkin sopiva paikka.

Sänky sijaitsee mun ompeluhuoneessani, jossa on kaikki ompeluelämän kannalta välttämätön.

Ja vielä tuo lamppu - ikean design-ihme, joka ei valaise mitään, mutta on aika nätti.

Luulen, että olis Oskari-seä tyytyväinen sänkynsä kohtaloon nyt.

Vielä viimeisiä turvakavereita

Mä olen aiemminkin kirjoittanut muutamaan kertaan ystäväni Tuulian organisoimasta keräyksestä, jossa kerätään käsintehtyjä pehmoleluja TAYS:in lastenosaston pienille potilaille. Mä olen aiemmin tehnyt tähän keräykseen parikymmentä pehmoa; kuusi pupua, yhden nallen, seitsemän mitä-lie-örkkiä, neljä siiliä ja viisi kissaa. Pääsiäisen pyhinä rykäisin vielä kunnon loppukirin.

Keräyksen viime metreillä valmistui mukaan vielä yhdeksän haita.

Lisäksi jämäkankaista syntyi kaikkineen 19 kaikenkirjavaa pöllöä, tuollaista simppeliä mallia, joita oli kohtuunopea tehdä useampiakin. Nyt mun saldoni on 51 pehmoa, ja alkaapa tuo keräyskin olla lopuillaan.

Jos näistä otuksista tarttuu iloa tai turvaa edes yhdelle pienelle potilaalle, niin tavoite on saavutettu. :)

 Mä olen elänyt koko talven ja alkuvuoden jotenkin kummallisessa hyperaktiivisen levottomassa tilassa, eikä mikään sellainen, mikä on innostanut aiemmin, ole napannut tippaakaan. Ollut jotenkin tarve pysyä liikkeellä, viettää paljon aikaa ihmisten kanssa siellä sun täällä ja urheilla. Nyt alan hiljalleen olla taas ihan oma tylsä itseni, ja innostua uudelleen myös niistä aiemmin inspiroineista asioista, kodista, käsitöitä, kaikenlaisista pikku tuunauksista. Tiedä sitten, onko se hyvä vai paha. :)

Mutta noihin tuunauksiin ja uusiin sisustusinnostuksiin liittyen - to be continued.

Koura

Meille pesiytyi FB:n sisustuskirppiksen kautta hitusen erikoinen esine, puinen käden mallinen tuoli.

Se oli alkuun puupinnalla. Kaunis niinkin, ja niin sen piti jäädä. Tiedättekö, vähän kontrastia... Mutta ei hemmetti, ei se vaan istunut meidän väriallergisiin silmiin, vaikka kuinka yritettiin.

Pääsiäisenä tuoli sai uuden pinnan. Ja kyllä, maalasin sääliä tuntematta, vaikka jonkun mielestä varmasti menikin kaunis puupinta pilalle.

Nyt istuu paremmin.

Kaikessa kummallisuudessaan aika vietävän hauska esine.

(ja tähän väliin muutama samalla räpsäisty kuva muista nurkista)

Aikas kiva. Tykkään.

Halattavia

Olen aiemmin muutamassa postauksessa täällä ja täällä kertonut ystäväni Tuulian kampanjasta, jossa kerätään käsin tehtyjä pehmoleluja TAYS:n pienille lapsipotilaille. 

Mulla on ollut pitkään täysin ompeluton vaihe, eikä tuo kone ole kiehtonut mua yhtään, mutta tämän asian edessä taas nöyrryin hetkeksi Singerin laatuseuraan. Muutamana iltana syntyi siilejä ja pupuja.

Keräilyaikaa on vielä reilu viikko jäljellä, ja mulla vielä sata ideaa. Josko viikonloppuna saisi vielä muutaman työn alle.

Mulla on kyllä ollut tämän blogin kanssa sen sortin radiohiljaisuutta ettei tosikaan. Vaan ehkä tässä kevään mittaan herää taas tämänkin kanssa eloon. :)