sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Nypläystä


Sain pyynnön tehdä taulun, jonka raaka-aineet tulivat pyynnön tekijältä: vanhat taulun kehykset (alkujaan ruskeat), nyplätty pitsiliina, pari rimpsua pitsiä, neljä puista nypylää ja pahvinen mynsteri. Samalla opin jotakin uutta, nypläysvälineiden nimet nimittäin - google kertoi. :) Tällainen siitä sitten tuli, nypläystaulusta.







Aika huikea taito tuo nyplääminen - ja välineetkin vallan kauniita.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hirvee ketutus päällä...


Mä tuuppaan olemaan kaikessa on - off -ihminen. Mitään en osaa harrastaa sillain vaan pikkusen, vaan se on joko satanen lasissa tai sitten ei ollenkaan. Ompelu ei ole hetkeen napannut yhtään. Nyt kun taas innostuin, ompelin sitten vähän enemmän.


Nyt oli ketutusfiilis ja tuli paljon kettuja. Muokkasin aiempaa mallia pupuista ja tein kettulauman.


Näissä kankaana toimi kaverilta saatu vanha paksu verho (sekin kierrätystä, vanha hotellin verho, joka myyty jossain hotellin myyjäisissä).


Tuli aika veikeitä.



Lisäksi tein muutaman pulleamman ketun velipojan netistä löytämällä idealla.



Ja koska ketut tarvitsevat ruokaa, ompelin myös parit puput. Buhahaha.


Saaliseläimiä ja saalistajia siis saldona tälle viikonlopulle.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Ruttupostaus

 
Kaikille Alvin-faneille olis nyt tarjolla ihastuttava kurttupostaus. Kaikille sellaisille, jotka a) eivät pidä kissoista, b) eivät pidä karvattomsta kissoista tai c) eivät yksinkertaisesti siedä näitä nahkaeläimen kuvia, on tarjolla vastenmielinen kurttupostaus.


 Vaan kun se tuossa niin hienosti lasipöydän päällä yhtenä aurinkoisena päivänä poseerasi, niin en mä malttanut olla filmaamatta kaikkia sen ruttuja.
 

Tältä kissalta löytyy muuten ihan hirveesti ruttuja.


Otsasta tulee mieleen kalju mopsi.


Etujalka näyttää minusta vähän elefantin jalalta.


Naama muistuttaa edelleen kummituseläintä.


Tassut ovat paksut ja todella kovat verrattuna noihin karvallisiin. Polkuanturoiden kovuuden huomaa varsinkin öisin, kun kissa hyppää satanen lasissa ohi kaahaillessaan naaman päälle, astuu posken lommolle, talloo nenän linttaan, hyppii suunnilleen silmäluomien päällä - milloin nyt mihinkäkin sattuu osumaan.


 Toisia tuo ulkonkö iljettää. Toisia se ihastuttaa. Mä en ole vieläkään päättänyt, vaikka nahka-Albert on ollut meillä nyt 2,5 vuotta. Onhan tuo nahkaotus oikeastaan todella friikin näköinen...


...mutta sitä se on kyllä luonteeltaankin. :D

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Heräilee talvikoomastaan...


Tervehdys pitkästä aikaa, blogiystävät!




Kovin on ollut harrasta tämä mun blogipäivitystahtini viime aikoina. Syyttelen asiasta tämän hetken hitusen turhan hektistä työruutua, jonka vuoksi olen arkisin pääsääntöisesti aamuvarhaisesta iltamyöhään töissä. Se tietää onnellisesti piiiitkää kesälomaa ylityövapaiden seurauksena, mutta tällä hetkellä työ on vienyt käytännössä kaiken ajan paremmin kuin hyvin.

 

 


Se, että elämä on nyt hetkellisesti ollut vain töitä, on näkynyt vapaaajan vietossa ja harrastamisessa, tai oikeammin siinä, ettei mitään ole tullut tehtyä. Se on näkynyt myös kotona, jossa on ollut pääsääntöisesti todella sotkuista. Kevät puskee kuitenkin päälle, ja se on mielettömän ihana juttu ja tuo mukanaan niin paljon uutta energiaa ja virtaa. Sen seurauksena saatiin miehen kanssa viime viikonlopun ja useamman arki-illan urakkana kunnon kaamoksessa uinut koti perusteellisesti siivottua - ja nyt on kaikki ikkunat pesty, kaikki verhot, matot, peitot, tyynyt ja tekstiilit pesty, pinnat pesty, kaikki pesty.




 Kaikki on nyt hetkellisesti niin tosi siistiä, että pitkästä aikaa kaivoin kameran esille ja läimin kaikki kuvat todistusaineistoksi tänne.

 


Ja kannattaapa tämä ikuistaakin, kun kuitenkin huomenna joku nelijalkainen oksentaa matolle tai pöytäliinalle, ja siinä se riemu sitten olikin. :)




 Mutta huomaatteko - viimeisimmän postauksen pitsirahit ovat edelleen täällä. Ne ovat nahkaisen nelijalkaisen koskemattomina edelleen. Nahka-Spede alkaa siis oppia tavoille tuon suihkuttimensa kanssa, koska viimeisimmästä on jo todella monta kuukautta, mutta koputan puuta, koska ikinä ei pidä mennä vannomaan ennen kuin tipahtaa - tai lorahtaa.





 Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut koko talvena mitään uutta.









 Kaikenlaisia visioita niin tuunausten, ompeluiden ja muidenkin väsäysten suhteen on mielen päällä ripakopallinen, joten kunhan tästä päästään kevättä siihen malliin, että vähän työn puolella rauhoittuu, niin pääsee taas toteuttamaan luovia tarpeitaan.





 Aurinkoa ja positiivista inspiraatiota sinun kevääseesi, kiva kun kävit piipahtamassa.