Viikonloppuna iski päälle sisustusahdistus. Meillä on tuo pieni nahka-asuinen sisustaja, joka on sisustanut meiltä pois valkoisen ison nukkamaton sekä valkoisen nahkasohvan, joiden perään itken edelleen kuvitteellisia kyyneleitä. Olohuone on ollut sen jälkeen jokseenkin tyhjä, kun ainoat istumapaikat on olleet puusohva ja keinutuoli. Mitään kangas- tai nahkapäällysteisiä sohvatuoleja tai sohvaa on ihan turha haaveillakaan ennen kuin tuo kissa kasvaa aikuiseksi ja opettelee käyttäytymään, jos sittenkään. Napattiin sitten extempore terassilla talven ylikin seisseet rottinkituolit pesun kautta olohuoneeseen.
Aika kestävät tuolit. Ovat siis ihan normirottinkia, eivät muovia, ja ovat olleet siis terassilla yli talvienkin. Vaikka harjan kanssa pestiin suihkussa, ei maalipinta rapissut yhtään. Aika kivat. Tuollaiset kevyet, ja minusta hyvät istuakin.
Kissat ovat ihan rakastuneita näihin. Toivon vaan, että nahkapietarin rakkaus pysyy sopivissa mittasuhteissa. Näihin kun lirauttaa, saattas imeytyä niin luihin ja ytimiin, että se olis sitten tuolin menoa. Nimimerkillä kokemusta yhdestä vanhasta puulaatikosta, joka sai vähän liikaa huomiota osakseen, ja joka sitten kymmenen tuloksettomaksi todetun kylvyn jälkeen joutui siirtymään ajasta iäisyyteen.
Samalla kevennettiin mattoarsenaalia, ja vietiin varastoon puolet raitamatoista, ne punertavammat versiot, ja jätettiin vain nämä kaksi raitaista. Nyt on niin kevätfiilis. :) Vielä kun saisin inspiraation päälle ja ommeltua tuoleihin jotkut kivat istuintyynyt.
Ikeasta löytyi ruukkutulppaaneja. Ne sopivat jopa meidän kissatalouteen, kun eivät pahasti tuoksu astmakissa-Taavin nenään eivätkä jostain kumman syystä houkuttele ketään syömään lehtiä palasiksi. Näitä on siis saatava lisää, tää on nimittäin eka kukka, joka saa olla kissojen ulottuvilla ja silti koskemattomana.
Kaverilta sain kasan vanhoja keittiöpyyhkeitä, joissa on yllättäen omat nimikirjaimeni. Osa oli kulunut puhki, joten menevät jatkotyöstöön, mutta osa oli ihan ehjiä ja tahrattomia, joten pääsevät käyttöön. Kivoja, kiitos EG. :)
Aiemmassa postauksessa esittelemälleni muistoseinälle väsäsin muutaman taulun lisää. Ylemmän taulun sydän kera vuosien takaisen kuvan korvatkoon meidän taloudesta puuttuvan hääkuvan.
Toisessa taulussa on minun ja pikkuveljen lapsuuden legoleikkien
keskeisin hahmo, Nukkumatti. Nukkumatti on jostakin muinaisesta legosarjasta, ja on joko vuohi tai lehmä. Tiedä sitten, mistä sai nimensä.
Meidän leikeissämme Nukkumatti oli aina se kylän vanhin, viisain,
kaikkitietävä, kaiken osaava ja kaiken kestävä teräshahmo, jota kaikki
kunnioittivat. Yksi serkuistamme ei pystynyt ymmärtämään, miksi
Nukkumatin täytyi olla legoleikeissä mukana, ja miksi sen piti aina olla
pääroolissa. "Sehän on vaan joku vuohi." Se oli pahin mahdollinen
loukkaus. Se ole mikään hiton vuohi, se on arvostettu Nukkumatti. Kun
Nukkumatin kotona käydessä lapsuuden legolaatikosta löysin, ihan
sydämessä läikähti. Nukkumatti oli saatava kehyksiin. Vähempi ei olisi
sen arvolle sopivaa. :)
ihanan näköstä. ja tuo tein kasvaton kisuli on kyllä uppee..
VastaaPoistaKiitos Mehtäemäntä. Nahkapietari on ihastuttavan vihastuttava. Kissa, jolla on kyllä luonnetta kymmenen kissan edestä. Ja minä naiivi ihminen kun luulin ennen Alvinin meille tuloa, ettei kukaan voisi olla Kertua villimpi. Onpa nyt sellainenkin olemassa. Monta kertaa villimpi. :D
PoistaSiis kasvi, jota kissat ei syö!? Tahtoo ehdottomasti tuollaisen!
VastaaPoistaHarmi nuo sohvahommelit. Niin ihania kuin nuo karvalliset ja karvattomat katit sitten ovatkin ☺ Meillä saa kyytiä keittiön puinen astiakaappi (ovet) ja keittiön tuolit. Onneksi en ole maalaillut niitä turhaan...
En tiedä, mikseivät ole tuohon koskeneet. Yleensä kaikki syödään, revitään ja pureskellaan palasiksi - leikkokukat, ruukkukukat, ruusut, ihan kaikki. Tämä ei kiinnosta ketään, joten se siis kiinnostaa mua senkin edestä. Suosittelen kokeilemaan. :)
PoistaKissat on tuollaista tietynlaista terapiaa. Siis kaikenlaisille ihmisen nipotuspiirteille. Mä olen aina ollut niin nipotarkka, vaan noiden myötä on kaikki sellainen karissut mennessään. Valitettavasti. Onneksi. Tiedä sitten kumpaa. Meillä ei mitään onneksi kynsitä tai muuten tuhota taloa merkittävässä määrin ainakaan, mutta Alvinin hutiosumien lisäksi toisinaan meinaa sydämestä ottaa tuo kaikkialla oleva loputtoman irtokarvan määrä (ainoa asia, johon Alvin ei ole syyllinen).
Eräs eläinperheessä myös elävä tuttu tosin totesi osuvasti, että jos sitä ennen eläimiä nipotti jokaisen karvan ja pölyhiukkasen suhteen, tarraharjasi vaatteitaan jatkuvasti ja huomasi jokaisen ylimääräisen hiutaleen, on nyt asetelma se, että karvan poistaa, jos se on silmämunassa kiinni. Muuten niitä ei edes huomaa. :D Että kyllähän nuo eläimet kouluttaakin ihmisiään.
Kissat ainakin tykkäävät selvästi raitamatoistasi:D
VastaaPoistaRaitamatot toimii, ja niistä pidetään nelijalkaisten keskuudessa ihmisen kannalta terveemmällä tavalla kuin karvamatoista, karvamatto kun ilmeisesti muistutti jonkun karvattoman pojan mielestä tuuheaa hiekkalaatikkoa. ;)
PoistaIhanan näköistä ja valoisaa!:) Tuo Nukkumatti-taulu on ihan huippu! Voin niin ymmärtää sen tunnearvon.:)
VastaaPoistaJoihinkin anhoihin esineisiin liittyy niin paljon tunteita ja muistoja. Yksi samantyylinen esine on lapsuuden rakkain nukke, sellainen aika ruma, kalju, mulkosilmäinen ja reikäsuinen, keskivartalon kangasosiltaan revennut nukke, jonka ristin pienenä Tyttönukeksi. Siitä eteenpäin nuken nimi oli Tyttönukke, eikä sitä koskaan edes miettinyt, että nimessä olisi jotain vikaa. Se oli nimi siinä missä muutkin. Taisin olla teini-ikäinen, kun vasta ekan kerran aloin pohtia, että miten älyttömän typerän nimen olen nukelle antanut. Sama pohdinta käytiin tämän Nukkumatin kanssa nyt aikuisena. Että miksi tuosta vuohesta tai lehmästä tuli Nukkumatti, ja miksi ihmeessä se sai sen the Legoukon aseman, mitä yhdelläkään muulla legoukolla ei ollut. Arvostettu herra Nukkumatti, kylän vanhin ja viisain. Lapsen maailma on mysteeri... :)
PoistaVähän hymyilytti tuo nukkumatti. :) Aika ihana muisto. Voi tota teidän kattia!! Meillä oli vielä jokunen vuosi sitten mäyräkoira, joka harrasti myös protestikuseskelua.. senkin jäljiltä joutui muutama huonekalu vaihtoon.. mutta onneks sillon meillä ei ollukaan mitään hienoja kaluja (liekö nytkään) kun oli sellasta opiskelijakämppäkamaa vielä suurin osa..
VastaaPoistaNyt meillä on ollut taas rauhallista tämän kuseskelun saralla. Nää tuntuu Alvinilla menevän tällaisina sykleinä, joista ollaan päästy tähän mennessä kokemaan kaksi erittäin aktiivista vaihetta ja sitten toki liuta niitä satunnaisia vahinkoja ja mielenosoituksia silloin tällöin... Mä toivoisin, että nyt olis syklit koettu ja kissa kasvaisi aikuiseksi, mitä kyllä uskallan epäillä. :D Seuraavaa kusirumbaa siis odotellessa.
PoistaAINA yhtä ihanat kuvat, koskaan täällä ei tarvi kyllä pettyä. Mutta voi nahkapalleroa <3 :))
VastaaPoistaNahkapallero on kyllä muuten hyväkäytöksinen ja hyvin koulutettu, mutta kuseskelee, repii verhoja, raapii ovia, pitää jatkuvaa meteliä, härnää koko ajan muita kissoja, varastelee esineitä, tuhoaa pikkutavaraa, syö kaiken, hyppii ihmisten niskaan... Niin että mitäs tässä kissassa nyt olikaan sitä hyvin koulutettua? ;D
PoistaAlvin sisustaa :)
VastaaPoistaOlen tosi onnellinen, että meillä kissaa ei lainkaan kiinnosta kasvit. Ruukut voivat hyvin olla vaikka lattialla. Ihana, arvostettu ja muistorikas Nukkumatti, hienoa että pääsi arvoisiinsa kehyksiin.
Meillä jyrsitään yleensä kaikki vihreä mitä löytyy. Taavia ja Alvinia ei niinkään kiinnosta, mutta Kertu ja Grisli syövät kaiken vihreän. En tiedä, mitä myrkkyä tähän tulppaaniin on suihkutettu, kun se ei kiinnosta...
PoistaPakko oli heti tulla kertomaan, että tuo Nukkumatti on Lego Fabuland hahmoja, millä leikittiin iloisesti 80-luvulla. Meidän perheessä Fabuland-taloja sai nimpparilahjaksi, ja muut sisarukset sai pienempi settejä lohdutuslahjaksi, kuten autoja, skoottereita ja muita. Itselläni oli ihan älyttömän hieno kaksikerroksinen Fabuland-talo, mikä oli silloin kyllä ehkäpä hienointa, mitä saattoi olla :))
VastaaPoistaKiitos tiedosta! Meillä oli lapsuudessa tuota sarjaa vain Nukkumatti ja joku vanha auton raakile osineen. Muut legot olivat tätä uudempaa perussettiä. Siksi kai tästä Nukkumatista legenda tulikin, kun se oli niin vanha (ollut yhtä kulunut niin kauan kuin muistan) ja erikoinen. :)
PoistaAlvin kuulostaa ihan persoonalta :-) Onkohan toi touhuilu sfinkseissä yleistäkin? Sellaisesta haaveilin, mutta cornarit tuli ja nyt sitten ensimmäinen pieni pika Jylppy devon rex. Aika riekkuja tämäkin on tyttöihin nähden, pellavaverhot saa kyytiä välistä ja noi hienot rouvat, jotka on alkaneet jo vähän leikittää Jylppyä :-) Tämä jäpikkä ei kyllä pelkää ketään eikä mitään siinä on kyllä erilainen kun noi meidän leidit :-) Toi kuseskelu, onko Alvin leikkaamatta, mietin vaan että onko tollastakin vielä luvassa meilläkin, tosin Jylppy on leikattu ettei hormoonit pääsis jylleksimään.
VastaaPoistaAlvin on leikattu, mutta käyttäytyy kyllä silti toisinaan kuin leikkaamaton kolli. Alvinhan on nyt 1,5 v, eli on sinänsä vielä ihan kakara, mikä kyllä näkyy kaikessa. Sfinksien luonteesta sanotaan, että ovat kaikkialla samaan aikaan, haluavat osallistua kaikkeen ja rakastavat kaikkea ja kaikkea. Istuu hyvin Alviniin. Valtava meno päällä koko ajan, kommunikoi ja kiljuu koko ajan, seuraa kaikkialle, ja ellet huomioi seuranhakuyrityksiä, hyppää niskaan tai yrittää kiivetä housunlahjetta pitkin. Siis oikeasti ihan riiviö. :) Jos olis koira, olis häirikkö ja ongelmakoira, vaan kissat saa enemmän anteeksi. :D
PoistaAi niin, ja piti vielä jatkaa, että Alvinilla tää kuseskelu voi olla geeneissä. Isänsä, joka oli kylläkin leikkaamaton, oli niin kova merkkailemaan, että kasvattaja piti kissalla vaippaa. Merkkaili siis oikeasti metrin välein kulkissaan kämppää ympäri, oli kussut näyttelyissä tuomarien päälle, ym. Eli jos siihen vertaa, niin mehän ollaan päästy vähällä. ;) Ja onneksi tää on tällaista vaiheittaista, nyt ei ole taas reiluun kuukauteen tullut yhtään hutiosumaa.
PoistaMä kikatan täällä ääneen sun kisujen reissuunlähtö postaukselle!!!! En löytänyt tarinaa kuinka Vaarin kävi.. ;)
VastaaPoistaVaari selvisi hengissä. Alvin hyppi niskaan sen sata kertaa (mä en käsitä, miten sen opettaisi tuosta raivostuttavasta tavasta pois) ja onnistui kerran raapaisemaan äijää sen seurauksena poskeen, mutta muuten selvittiin kolhuitta. :D
PoistaNo huh.. ;) eli pääsevät kaiketi kylään toistekkin.. ;)
PoistaToivottavasti. :D
PoistaKaikenlaisia sisustuksellisia haasteita :D
VastaaPoistaNukkumatti :) Mulla on kaksi legoukkoa lapsuudesta, majailee mun yöpöydällä ja lapset ei saa niihin koskea ..tuollainen taulu vois aiheuttaa vähemmän kiusauksia =P
Toisaalta on toki julmaa, kun ukot ovat pysyvästi käsien ulottumattomissa. Että siksi tää lasikehys on vielä äidin kieltoa kinkkisempi juttu. :D
Poista