Ihmisiä, lahjoja ja lahjoja ihmisille

 

Kerrassaan järjetön otsikko, joka kuitenkin kiteyttää tämän postauksen pääteemat. Viime viikolla oli elämässä paljon ihmisasioita.

Viime viikolla tajusin yhden hiipuneen ihmissuhteen kohdalla, että välissä on paljon asioita, jotka ovat kasvattaneet risuaitaa vaikeasti leikattavaksi. Yli tai ali ei hevillä mennä kummallekaan puolelle.

Toisen ihmissuhteen kohdalla heräsin viime viikolla siihen, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Sain kutsun teiniaikaisen ystävän polttareihin. Mietittyäni kieltäydyin kutsusta, kun mietin, että viime vuosina olemme olleet niin vähän tekemisissä, etten millään koe olevani sopiva ihminen niin lähipiirin yhteiseen tilaisuuteen kuin polttareihin. Samalla päätin, että tässä voinee olla paikka tsempata ja olla aktiivisemmin yhteydessä, ettei jatkossa tarvitse tehdä samaa havaintoa uudelleen.

Viime viikolla tutustuin kahtena eri päivänä kahteen uuteen, mukavaan ihmiseen. Yllätyin, miten hyviin keskusteluihin pääsi sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ennestään tunne lainkaan. Piristävää.

Kävin viime viikolla työpaikalla, juttelin muutaman pitkän ajan kollegan ja yhden vähän uudemman tuttavuuden kanssa ja mietin, että yhdenlainen arjen onni on ihmisissä, joiden kanssa voi jakaa saman arvo- ja asennemaailman ja joiden kanssa jutellessa ajatukset ja asiat jalostuvat aina asteen eteenpäin. Aina kehkeytyy jotain uutta, luovaa ja motivoivaa.

Viime viikolla tuplasti minun ikäiseni ystävä riemastutti tekstiviesteillään, jotka vilisivät teinislangia, ihkuja ja muita tämän päivän sanoja. OMG puuttui. 

Puhuin viime viikolla pitkän puhelun ystävän kanssa, jonka kanssa emme juurikaan koskaan näe, ja soittelemme harvakseltaan. Matkan varrella elämään on kertynyt jokunen sellaisia helmiä, joiden kanssa voi toisinaan olla kuukausia ja jopa vuosia välimatkaa ja –aikaa, ja silti jutellessa tuntuu aina äärimmäisen helpolta, luontevalta ja rennolta, ihan kuin olisi viimeksi eilen tavattu. 

Tällä viikolla sosiaalinen elämä huipentuu loppuviikon lastenkotireissuun koillis-virolaiseen lastenkotiin. Siellä pääseekin sitten sosiaalisen toiminnan ytimeen siinä määrin, että seuraavan viikon voi eristäytyä rauhassa kaikesta muusta maailmasta. :)

 

Lahjasavotta on ollut taas melkoinen ennen reissunlähtöä. Lähipiirin lisäksi lahjarumbaan ilmoittautui muutama ulkopuolinen, ihana ihminen, ja heitänkin kiitokset kolmen naisen koplalle, joka tikkusi kasoittain villasukkia, lapasia ja tuubihuiveja, sekä sinulle, joka hankit paketit viidelle lapselle. 

 Nyt on kolmisenkymmentä pakettia kauniisti pakattuna ja odottamassa matkaan lähtöä.  Matkaseuraan kuuluu tällä kertaa mies, velipoika ja tamperelainen baabuska. Jee, kiva lähteä!