lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kovan päivän iltana


Nahkapoikamme Alvin pakattiin tänään kuljetuskoppaan ja kiikutettiin eläinlääkäriin. Alvin on ollut mystisesti pari päivää vaisumpi, silmien vilkkuluomet ovat olleet esillä ja maha on ollut sekaisin. Järkyttyi kenties, kun vein sen suuren ja ihanan vessalaatikon (= olohuoneessa ollut antiikkisohva) pois? ;) Meillä ei ole ollut kovinkaan korkea kynnys noihin eläinlääkärikäynteihin, joten nyt kolmatta päivää kun otuksen menoa katselin, otin ja varasin ajan samantien. Koska mies oli töissä kera auton, me matkustimme eläinlääkäriin kaksin bussilla. Se oli kissan mielestä kohtalaisen jännittävää, mutta selvittiin.


"Mihin sää mut oikein toit? En tahdo olla täällä. Täällä haisee vaaralliselta. Desinfiointiaineelta ja sairaudelta. Ja koiralta."


Tutkittiin mahaa, silmiä, hampaita, korvia, kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja, otettiin verta, tutkittiin silmiä taas uudelleen, mitattiin silmänpaineita, testattiin kyynelkanavien toimivuutta, ronkittiin ja rutisteltiin ja vellottiin.


Nahkamies käyttäytyi kauniisti ja kauhistuneesti. Oli äärimmäisen kiltti ja tavattoman helppo käsitellä, mutta jännitti niin, että tärisi koko ajan kauttaaltaan kuin haavanlehti. Ja mua kävi niin sääliksi. Oltiin sisällä kaikkineen pari tuntia, ja eläinlääkäri kävi välillä muualla viemässä ja hakemassa verinäytteitä ja niiden tuloksia. Sinä aikana me vain odotettiin, ja mä uskalsin klinikan tunnelmia kuvallisesti tallentaakin.


Ja sitten taas kuunneltiin ja piikitettiin.


Ja odotettiin pitkään verinäytteiden tuloksia. Tulkittiin eläinlääkärin avustuksella pitkää koodi- ja numerolistaa. Todettiin, että kaikki arvot olivat kohdallaan.


Mittailtiin uudelleen silmänpainetta, konsultoitiin puhelimitse toista eläinlääkäriä... 


Vaihtoehtojahan, niin kuin ihmisilläkin, on aina ripakopallinen. Muutama resepti ja kotihoitokonsti kainalossa lähdettiin. Testataan, jos näillä olo hellittäisi.



Kotimatkalla ei menty kuljetusboksiin. Harmitti ja tärisytti niin, että matkustettiin tiiviisti sylissä.


"Anna olla viimeinen kerta kun viet mua mihkään tohtorille. Kuulitko. En lähde täältä enää ikinä mihinkään. Ellet usko, saatan lirauttaa vaikka nyt justiin tähän."

14 kommenttia:

  1. Alvin on kyllä ihanan kuvauksellinen otus! Se on kuvissa niin kovin ilmeikäs ja tunteensa näyttävä. :D Musta on kyllä sun blogia lukiessa kehkeytynyt Alvin-fani! ;) En varmaan itse jaksaisi tuollaista pissijää, mutta ihanaa, että joku jaksaa! Pikaista paranemista Alvinille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pissijä on nyt taas käyttäytynyt siivosti puusängyn lähdettyä eikä ole lorotellut moneen viikkoon muualle kuin kiltisti laatikkoon. Yöllä tosin oli lirauttanut yhden lelunsa päälle, mutta siitä sain taas syyttää itseäni. Olin jättänyt kissanminttua täynnä olevan kangaspussin Grislin sillä illalla leikittyä lattialle. Se on erityisesti Kertun ja Grislin mielestä maailman ihanin lelu, mutta Alvinin kohdalla tuon lelun houkutteleva haju menee yli, ja tarpeeksi ihasteltuaan kusaisee päälle. Siksi noita leluja ei parane yöksi lattialle jättää, ellei halua päästä niistä eroon. :)

      Poista
  2. Varmasti oli rankka reissu! Voi pientä. onneksi ei löytynyt vakavaa vaivaa, toivotaan, että herra paranee pian. Rapsutus toipilaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin ollaan toivuttu. Vilkkuluomet käyvät vielä toisinaan näkyvissä, mutta ruokavalio meni uusiksi, ja seuraillaan nyt, helpottaako hiljalleen kokonaan.

      Poista
  3. Eläinlääkärissä olevat hajut kertovat eläimelle kaiken mitä siellä on tapahtunut, eikä varmaan aina niin mukavia juttuja. Toivotaan että lääkkeet tehoaa ja Alvin piristyy, ihmeen rauhallinen kaveri jos linja-autossa kulkee sylissä. Alvbin veti pisteet kotiin käytöksellään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo eläinlääkäri on vielä sellainen, jossa tilat ovat katonrajasta auki, eli kaikki äänet kuuluvat myös muista toimenpidehuoneista. Siinä on niin ihmiselle kuin erityisesti eläimelle haisteltavaa ja kuunneltavaa...

      Poista
  4. Voi pientä<3 Toivotaan että herra nyt parantuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nahkapietari on taas oma rajaton itsensä - tuon parin sairaspäivänkin edestä. :)

      Poista
  5. Huh, ihan itseäkin jännitti lukea loppuun!! Mutta näyttäisi siis siltä että säikähdyksellä selvisitte, toivottavasti!! ISOT paranemisterveiset Alvinille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tavoittelin tässä näemmä alitajuisesti dekkarihenkeä. ;)

      Poista
  6. Voi hitsi. Toivottavasti kaikki on jo kunnossa!

    VastaaPoista
  7. Voi Alvin-poloa :( Joko on toipunut? -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä hapessa jälleen, kiitos kysymästä. <3

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)