Nyhvöt

Pitkäraajaisten maahis-tonttujen, meillä nyhvöiksikin kutsuttujen otusten muinoin leikkaamani osaset ovat odottaneet mua pitkään, vaan viimein oli aika tarttua näiden hattiaisten työstämiseen. Aluksi tyypit näyttivät lähinnä alastomilta avaruusolioilta...

Vaan kun saatiin vaatetta päälle, alkoivat näyttää enemmän maan asukkailta.

Tämä tyttö valmistui juuri puolisen tuntia sitten. Noin 80 cm korkea nyhvö-tyttö nallensa kanssa hyppää huomenna väliaikaisasumukseensa pahvilaatikkoon, jossa matkaa postipojan matkassa siskon luokse.

Enkelityttö sen sijaan valmistui jo edellisellä viikolla. Tämän vaatteet syntyivät kokonaisuudessaan vanhoista pitsilakana-aarteista. Siivekäs nyhvö muutti lapsuuden kodin naapuriin (juu, juuri sinne, mistä se hirmuisen taitavasti Nintendoa pelannut naapurinpoika parikymmentä vuotta sitten aina kipaisi auttamaan meitä Super Marion kinkkisissä jaksoissa).

Tämä myöskin edellisellä viikolla valmistunut sauna-nyhvö muutti kotiväen pihasaunaan.

Nää on kyllä uskomattoman työläitä ja aikaa vieviä, mutta samalla kauhean koukuttavia ja jännittäviä tehdä, koska ikinä ei tiedä, millainen lopputuloksesta tulee, vaikka kuinka olisi visioita. Että ei ehkä ihan työkseen viitsisi näitä alkaa tekemään, mutta tällaisina uniikkeina projekteina mukavia. Aikaisemmin olen väsännyt tuolla samalla formaatilla muutamia, jotka kaikki ovat jo uusissa kodeissaan:

Viimeinen vaatteeton, kasvoton ja hiukseton hattiainen vielä odottelee aikaa parempaa. Nyt on hetkellisesti takki tyhjä näiden olentojen suhteen, joten hän jääköön odottelemaan....

Muu väki meillä nukkuu, onhan kello jo 02:45. Mä venyin sängyssä puoleen päivään, joten nyt on virtaa piisannut, vaan ehkä mäkin nyt siirryn unten maille. Se olis taas aamulla päivä uus.

Inspiroivaa ja ihanaa sunnuntaita sinulle, joka blogimatkallasi täällä piipahdit!

Kesäpäivien kangastelua...

Ai että mä niin tykkään näistä vapaapäivistä! Sen lisäksi, että voi nukkua aivan liian myöhään, valvoa illalla vielä myöhempään ja mennä niinkuin tahtoo, on aikaa ommella. Ja siitähän mää tykkään. :)

Singerin seurana on taas syntynyt monenlaisia sydämiä...

Jo ihan pikkuisen jouluakin, vaikka ei mua kyllä muuten vielä yhtään jouluta - onneksi.

Rekku Rescuelle, jonka kautta Kertu ja Grislikin meille tulivat, ompelin 75 kissa- ja koirasydäntä. Tein näitä jokusia yhdistyksen myyjäisiin jo aiemminkin, ja koska olivat kauppansa hyvin tehneet, tehtailin sitten oikein antaumuksella lisää. Josko minäkin nyt olisin tehnyt ainakin vähän noiden kodittomien eläinten auttamiseen?

Kotitehtaassa syntyi myös vauvanorsuja.

Näitä olen tehnyt pyynnöstä yhdelle ja toiselle, eli ideana on, että norsun korviin painetaan vauvan strategiset mitat.

 Pitkään kesken olleen tilkkupeiton sain viimein valmiiksi. Väriensä puolesta tästä tuli vähän kuin englannin lakritsi. :)

 

Vauvahenkeen väkästelin myös pienen pojan taulun.

Vanhoista, miehen mummon muinoin perimistä Kanadan pellavista syntyi pari tyynyä - ja näitä olen parhaillaan kasailemassa lisääkin.

 Ai että mun mieli lepää tuon ompelukoneen äärellä - ja mielenkiinnolle ei nyt näy loppua. Onneksi on vielä hirmuisesti lomapäiviä jäljellä. :) Autojen suhteen ammattinsakin vuoksi perfektionistilla miehellä menee aikaa uuden (tai melkein uusi, kyllähän tuokin käytettynä ostettiin) auton pienten korjausten kanssa, joten mää saan ommella ihan rauhassa. Tai no rauhassa - riittäähän näitä apulaisia...

 

 

Siinä, missä Grisli ja Kertu pitävät huolen, ettei mun ompelustani tulisi liian yksinkertaista ja helppoa, Taavia ei jaksa kiinnostaa - kaveri nauttii mieluummin piiiiiiitkistä päiväunista, ja kun edelliset on nukuttu, voi seuraavat jo aloittaa, kunhan käy välissä syömässä mahan täyteen, että taas jaksaa.

 

 Uskaltauduin viimein laittamaan tuohon blogin sivupalkkiin linkin pieneen kotipuotiini, jonne olen laittanut esille noita kodittomia ompeluksia. Sieltä löytyvät siis myös nuo tämän postauksen kotiaan etsivät ompelukset.

Kotipuotiin pääset tästäkin *kliks*

Aurinkoa päiviisi!

Sanoja, sanoja...

Lomapäivien saldona kodissa on taas lisää sanoja. Meiltä löytyy kodista monenmoisia sanoja kielellä jos toisella. Liikaakin? No, me tykätään. Meillä jo aiemmin olleet valkoiset Home -kirjaimet saivat väistyä näiden tekstikirjainten tieltä. Ja löytöpaikkana niinkin sisustuksellinen puoti kuin ABC:n liikennemyymälä. 

Nämä Koti kultaisin -kirjaimet olivat visio, joka toteutettiin ensimmäisenä reilu kolme vuotta sitten tämä asunto ostettuamme. Kauniit sanat, tärkeät sanat.

Family -puukuutiot saimme aikoinaan häälahjaksi. Häpeäkseni tunnustan, että olin unohtanut nämä ihan kokonaan, ja nyt kun ne tulivat tuolla kaapissa vastaan, löysivät heti paikkansa keittiöstä.

Viime viikolla teimme päiväreissun Kuopioon uuden auton oston merkeissä, ja samalla pyörähdettiin AmandaB -myymälässä. Sieltä lähti mukaan tarratekstejä, joista tämä teippailtiin eteisen peilikaappien oviin. 

 Ja se toinen AmandaB:n löytö oli tämä, aika klassinenkin tarrateksti, jonka teippasimme makuuhuoneen kaappien oviin.

 

  Ja tee-se-itse -sängynpäädyssä onkin tuo useampaan kertaan blogissa näkynyt leikkaa-ja-lakkaa -teksti. Tämä syntyi siis paksusta vesiväripaperista leikkaamalla ja taustaan alta ja päältä huonekalulakalla kiinnitetyistä kirjaimista.

Linssilude kohtasi haastajansa...

Löytyykö teiltä paljon kirjaimia ja sanoja, vai joko olette niihin ihan kyllästyneet?

Kasvissyöjäkissat ja muita Pohjanmaan lomatunnelmia

 Vietimme viikon verran lomaa kotiseudulla Pohjanmaalla, ja tänään oli aika palata takaisin kotiin Pirkanmaalle. Vaan vielä vähän Pohjanmaan lomatunnelmia...

Majaa pidimme jälleen vaarin nurkissa, ja siellä oli kissoilla paljon tutkittavaa - Taaville istui nenä kiinni ikkunassa koko viikon ja tarkkaili maaseudun ihmeitä, Kertu ja Grisli sen sijaan ottivat talosta irti kaiken mahdollisen... Kertu löysi erityisesti yöaikaan kaikenlaista mielenkiintoista, kuten kanteleen, jota soitella öisin, vanhan viulun, jota voi yrittää pudottaa seinältä, verhot, joissa voi riippua, viherkasvit, joita voi maistella ja vaikka kaataakin, paljon pientä irtaimistoa, jota paiskoa pitkin lattioita ja tietysti pitkän kiihdytyssuoran vierasmakuuhuoneesta olohuoneen kautta eteisen käytävään... Huoh. Vaan vaari tykkäsi - olipahan taas enemmän seurattavaa ja elämää talossa, kun Kertu piti omia pirskeitään aamusta iltaan - ja illasta aamuun.

Mutta kasvissyöjiäkin näistä tuli:

 Kesälomasta on vasta viikko takana, kolme pitkää edessä. :)  Kunhan päästään taas tähän kotielämään takaisin, tulen ajan kanssa kierrokselle teidän blogeihinne ja kesätunnelmiinne.

Siispä ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

Ja tähän loppuun kesän kehnoin taideyritys. Idea kuunmaalauskuvista oli parempi kuin toteutus, vaan pakkohan tätä oli yrittää. Mieshän oli tietysti vallan riemuissaan, kun yhtenä iltana sain päähäni, että kuukuvia on pakko ottaa, ja niinpä sitten pellolla hyttysten syötävänä keskellä yötä filmattiin. Mä oon nähnyt tämäntyyppisiä kuvia jossakin, vaan meidän otoksista (muokkaamisen jälkeenkin, tai siitä johtuen, kumminpäin vaan) tuli niihin verrattuna kyllä uskomattoman surkeita. Idea jäi kuitenkin houkuttamaan, joten taitaapi tuo mies päästä malliksi toistekin. :)