Puu

Meille tuli puu. 

Meillä oli tuollainen karahka vuosi sitten, mutta nakkasin sitten mäkeen, ja olen nyt jonkin aikaa jo haikaillut uutta. Siinä tönöttää. On siimalla kiinni katossa, ettei kaadu, vaikka joku nelijalkainen päättäisi alkaa sitä ronkkimaan. Karahkaan ripustin siskon tekemät sydämet. Olkoon nyt vaikka tuollainen riisuttu joulukuusi keskellä kesää.

Mikään kissojen ulottuville sijoittuva kasvi meillä ei menesty, mutta koska kaipasin noihin ihannetölkkeihin jotain vihreää, ostin niihin aloet ja piilotin ruukut valkoiseen soraan. Päältä niitä pääsisi näykkimään halutessaan, mutta ovat pitäneet hampaansa näistä toistaiseksi irti.

Tonttu kesässä pitää mielen joulussa - tosin, että tällä kaverilla saattaa olla vähän kuuma näillä helteillä.

Palanen kissakkaita sisustusratkaisuja: kiipeilypuu. Olohuoneessa portaiden vieressä on kiinteisiin rakenteisiin kuuluva rautapylväs, joka sittemmin päällystettiin valkoisella nailonköydellä. Sitä kaahataan päivittäin sata lasissa ylös. Parrun yläpäästä pääsee loikkaamaan astiakaapin päälle ja sieltä taas alas kaiteiden välistä portaikkoon hyppäämällä. Kertu oikein sopivasti päätti näyttää mallia, jotta pääsin todistamaan, että toimii.

Sisarukset neuvottelevat, että mahtuisko toinenkin hyllyn päälle kaveriksi. Ei mahtunut. Kävi kyllä kokeilemassa, mutta joukon valtias, pienikokoinen Kertu ison egonsa kanssa pisti siskon rivakasti häipymään.

Nahkamies rakkaimman, ainoan leluksi kelpuuttamansa hiiren kanssa. Tuon iljettävän, nuhruisen möykyn, jota olen pessyt monta kertaa, kun on uinut monta kertaa lattiakaivossa ja on kaivettu monta kertaa imurin pölypussista - vaan kun mikään muu ei kelpaa. Ei edes ne kaksi ihan samanlaista hiirtä, jotka ostin, jotta pääsisin tuosta ällötyksestä eroon. Ne eivät kiinnosta, mutta tämä kulkee aina mukana.

Siin missä nahkamies koheltaa, nauttii Grisli hellepäivistä huilaillen....

...Kertu huolehtii kunnostaan ja urheilee terassin oven kärpäsverkossa kiipeillen....

...ja Taavi huolehtivaisena miehenä on valmistanut omistajilleen herkkuaterian: grillattua häntää. Kiitos.

Alvin versus kenguru

Aiempaan postaukseeni viitaten ja Alvinin vointeja kyselleille pääsen ilokseni tiedottamaan, että nahkamies on toipunut mystisestä heikosta tilastaan hyvin ja on jälleen oma kaistapäinen itsensä. Yhtä asiaa mä oon kuitenkin alkanut miettimään.

Sitä, että tää kissa näyttää minusta enemmän kengurulta kuin kissalta. Vertaa vaikka. 

Yläkuvassa Alvin vs. alakuvassa kenguru part 1. (kenguruiden kuvat netin maailmoista)

Alvin vs. kenguru part 2.

Alvin vs. kenguru part 3.

Alvin vs. kenguru part 4.

Alvin vs. kenguru part 5.

Alvin vs. kenguru part 6.

Varpaat on kyllä umpikengrut....

...niin kuin olemus kaikkineen.

 Kissana se kyllä meille myytiin.

Langalta maistuvaa kesäevästä

Sain eilen valmiiksi pidempään työn alla olleen leikkiruokasetin. Näillä keleillä ei ihan hirveästi innosta virkata, mutta toisaalta virkaaminen on hirveän hyvä tekosyy katella illalla samaan aikaan televisiota - sikäli mikäli mää nyt oon koskaan mitään tekosyitä itseäni varten kaipaillut.

Tällä kertaa langoista syntyi dominoita niin vanilja-, banaani- kuin mansikkatäytteelläkin.

Muffinsseissa on valkoiset leivosvuokat sekä päällä kunnon sokerimassakuorrutteet - kyllä on paljon E-kirjaimia näissä kuorrutuksissa.

Muutamia juustosarvia löytyy myös, sekä pari tikkaria.

Kasvispuolelta löytyy herneitä, kesäkurpitsoja ja suolakurkkuja.

Ruokaisampaa puolta edustaa munat, munakkaat, nakit, lihapullat ja makaronit - sekä vaalempina että rukiisempina versioina.

Jälkiruokana tarjoillaan langan makuisia jäätelöitä. Slurps.

 Toivottavasti ovat mieluisia sille pienelle leikkijälle, jolle ne lähtevät postipojan matkassa kulkemaan.

Kovan päivän iltana

Nahkapoikamme Alvin pakattiin tänään kuljetuskoppaan ja kiikutettiin eläinlääkäriin. Alvin on ollut mystisesti pari päivää vaisumpi, silmien vilkkuluomet ovat olleet esillä ja maha on ollut sekaisin. Järkyttyi kenties, kun vein sen suuren ja ihanan vessalaatikon (= olohuoneessa ollut antiikkisohva) pois? ;) Meillä ei ole ollut kovinkaan korkea kynnys noihin eläinlääkärikäynteihin, joten nyt kolmatta päivää kun otuksen menoa katselin, otin ja varasin ajan samantien. Koska mies oli töissä kera auton, me matkustimme eläinlääkäriin kaksin bussilla. Se oli kissan mielestä kohtalaisen jännittävää, mutta selvittiin.

"Mihin sää mut oikein toit? En tahdo olla täällä. Täällä haisee vaaralliselta. Desinfiointiaineelta ja sairaudelta. Ja koiralta."

Tutkittiin mahaa, silmiä, hampaita, korvia, kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja, otettiin verta, tutkittiin silmiä taas uudelleen, mitattiin silmänpaineita, testattiin kyynelkanavien toimivuutta, ronkittiin ja rutisteltiin ja vellottiin.

Nahkamies käyttäytyi kauniisti ja kauhistuneesti. Oli äärimmäisen kiltti ja tavattoman helppo käsitellä, mutta jännitti niin, että tärisi koko ajan kauttaaltaan kuin haavanlehti. Ja mua kävi niin sääliksi. Oltiin sisällä kaikkineen pari tuntia, ja eläinlääkäri kävi välillä muualla viemässä ja hakemassa verinäytteitä ja niiden tuloksia. Sinä aikana me vain odotettiin, ja mä uskalsin klinikan tunnelmia kuvallisesti tallentaakin.

Ja sitten taas kuunneltiin ja piikitettiin.

Ja odotettiin pitkään verinäytteiden tuloksia. Tulkittiin eläinlääkärin avustuksella pitkää koodi- ja numerolistaa. Todettiin, että kaikki arvot olivat kohdallaan.

Mittailtiin uudelleen silmänpainetta, konsultoitiin puhelimitse toista eläinlääkäriä... 

Vaihtoehtojahan, niin kuin ihmisilläkin, on aina ripakopallinen. Muutama resepti ja kotihoitokonsti kainalossa lähdettiin. Testataan, jos näillä olo hellittäisi.

Kotimatkalla ei menty kuljetusboksiin. Harmitti ja tärisytti niin, että matkustettiin tiiviisti sylissä.

"Anna olla viimeinen kerta kun viet mua mihkään tohtorille. Kuulitko. En lähde täältä enää ikinä mihinkään. Ellet usko, saatan lirauttaa vaikka nyt justiin tähän."