Sota ihmisen ja kissan välillä

Nyt on tiedossa sananmukaisesti kusinen juttu, joten jos haluat lukea vain fiksuja postauksia, älä jatka eteenpäin. Tämä ei ole siisti ja kaunis sisustuspostaus, vaan sitä asian toista puolta neljän kissan taloudessa. ;) Meiltä löytyy ihmisväen lisäksi tuollainen pieni, karvaton sisustaja. Alvin on sisustanut meiltä kesällä sohvan ja nukkamaton pois, ja loppuviikon aikana on kissan kanssa käyty aikamoista kilpailua siitä, kuka täällä sisustuksesta päättää. Peli on suunnilleen tasan tässä kohtaa.

Alvin on sfinxien tapaan äärimmäisen fiksu kissa. Kommunikoi turhankin ymmärrettävästi, ja oppii kaikenlaisia temppuja, opettamalla ja opettamatta. Ja kun jotain oppii, ei koskaan halua oppia siitä pois. Kissa on itsepäinen ja periksiantamaton. Torstaina keksittiin, että hiekkalaatikon sijaan vois vaikka pissata vaihteeks olohuoneeseen. Loppuviikon aikana sitten pissattiinkin into piukassa matolle ja sohvalle, useampia kertoja kumpaankin paikkaan. Erityisesti puusohva sai hyvän vessan roolin.

 Sfinxithän nopeamman aineenvaihduntansa vuoksi syövät ja juovat moninkertaisesti normikissaan verrattuna, joten myös jätösten määrä on vastaavassa suhteessa. Aina, kun olin jynssännyt jonkin paikan herne nenässä puhtaaksi, pessyt tekstiilit ja kuurannut, teki kissa silmän välttäessä tarpeensa samaan kohtaan uudelleen. Alvin on muuten täysin sisäsiisti, mutta kissalla on aiemminkin ollut tällainen rasittava kausi, joka liittyi mun nähdäkseni silloin nokkapokkasiin Grislin kanssa, kun otukset ottivat mittaa siitä, kumpi tässä porukassa määrää. Sen tuloksena Alvin merkkasi meidän valkoisen nahkasohvan ja nukkamaton niin totaalisesti, että molemmat katosivat tästä huushollista. Olohuoneeseen pissailu loppui silloin kuin seinään. Nyt en oikein keksinyt mitään fiksua syytä mistä tää alkoi, mutta tällä kissalla on valitettavasti tapana juuttua näihin hauskoihin keksintöihinsä - ja näistä matoista ja tuosta puusohvasta en nyt todellakaan aio kissan päähänpistojen takia luopua.

Edit. Tekstin kirjoittamisen jälkeen tajusin, että mähän vaihdoin olohuoneessa järjestystä vain pari päivää aiemmin. Samalla levitin leveäksi tuon puusohvan, ja lieko tuolta vanhan puusohvan välistä paljastunut uusia muinaisia tuoksuja, ja siitä innostunut, tiedä sitten. 

Kun loppuviikon aikana oltiin pesty matto, pehmopöllö, pari tyynyä ja puolenkymmentä peittoa tuolta sohvalta (sohvan istuinosa koostuu siis patjan päällä olevista täkeistä, ja loraukset osuivat niihin, eivät onneksi patjaan saakka) ja osa kahteenkin kertaan, alkoi olla aikamoinen sotamieliala. Mää niin voitan tän matsin! Aseiksi tähän taisteluun hankittiin muovitettu frotee sohvalle pitsipeiton alle (eipä tartte pyykätä koko arsenaalia), feliway -haihdutin ja feromonisuihke, jota olen holvannut antaumuksella sekä sohvalle että siihen kohtaan lattialle, johon kissa suihkunsa sihtasi. Ekan illan jälkeen tulos oli laiha - froteelakana oli pesussa puolen tunnin käytön jälkeen. Alvin oli vahvasti voitolla edelleen.

 Uusi yritys. Lisää feromonisuihketta ja lisäksi sohvalle lautasittain viipaloituja sitruunoita. Sitruunat vetivät kaikki kissat haistelemaan sohvaa, vaan kaikille muille riitti kurkotus sohvan reunan yli ja poistuminen. Alvin-nilkki hyppäsi sohvalle sitruunoita haistelemaan. Ajattelin, että kostoksi kusee varmaan siihen lautaselle...

Jos kissa uskalsi sitruunoista huolimatta hypätä sohvalle niitä haistelemaan (vaikka pakenikin pian paikalta), olisi sohvalle kusaisukin ollut täysin mahdollista. Tuplatakseni onnistumiseni kissan sohvalta häätämisessä liimailin sohvalle ja tyynyihin maalarinteipin palasia, joihin sivelin kynsilakkaa paksuja kerroksia. Kissa meni tokikin heti haistelemaan, mutta poistui välittömästi. Me pelataan nyt sitten tällä pari viikkoa - tuoreita sitruunaviipaleita ja märkää kynsilakkaa, niin josko tuo taulapää oppisi, ettei tartte edes lähestyä koko sohvaa. Taavin kohdalla tämä kaikki käy sääliksi. Taavi on hyvin yksinkertainen ja rutinoitunut kissa, ja tekee asiat usein hyvinkin samassa järjestyksessä. Aamuruoan jälkeen kissa nukkuu AINA puusohvalla. Sääliksi kävi, kun ekana aamuna sitruuna/kynsilakkashown jälkeen Taavi löntysti tapansa mukaan puusohvalle, nousi haistelemaan ja peruutti pois. Siinä sitten hölmistyneenä istui pitkään keskellä lattiaa. Kelasi varmaan pienissä aivoissaan, että mitä ihmettä, mitä mää nyt teen... Vaan minkäs teet. Tästä Alvinin keksinnöstä kärsii nyt koko talous.

Toinen vessahan oli matolla, joka on nyt pesty. Siihen kohtaan, mihin lirutteli, olen laittanut ylimääräisen kuivaruokakipon. Jostain opiskelin, että kissa ei mielellään tee tarpeitaan ruokapaikkansa viereen. Joten nyt, kun keinutuolin vieressä onkin yllättävä uusi ruokapaikka, ei Alvin ole myöskään siihen päästellyt. Lisäksi hankittiin tähän talouteen edellisten hiekkalaatikoiden kaveriksi suuri kulmatoiletti, joten nyt kelpaa valita useammasta vessalaatikosta. Nyt tässä sodassa tulos on se, että meillä on oltu kaksi päivää kuivana, jippii! Kaikki kasteltu on pesty ja yhtä kuivumassa olevaa täkkiä lukuun ottamatta myös kuivuneet ja omilla paikoillaan. Olisko tää nyt tässä? Vielä kun jossakin kohtaa uskalletaan alkaa vähentää kynsilakkauksia ja sitruunoita, niin hyvä tulee...

Syytäksää mua vai?

Mutta hei, onhan se silti niin käsittämättömän viattoman näköinen olento. :)